Siirry pääsisältöön

Eveliina Talvitie: Vanha nainen tanssii

(Pirkko) Lahti on yksi niistä aktiivisista, kukkahattuisiksi parjatuista tädeistä, joiden ansiosta konsertti- ja teatterisalit täyttyvät. Täti, kuten vanha nainenkin, pitäisi käsitteenä valloittaa, ottaa haltuun, nostaa arvoon, joka sille kuuluu sillä tädit ovat tärkeitä, sen lisäksi että he pitävät taide- ja kulttuuri-instituutioita hengissä, he ovat niitä, jotka ratikassa useimmiten kuiskaavat ystävällisesti, anteeksi suupielessäsi on hammastahnaa tai anteeksi, mekkosi vetoketju on puoliselkään asti auki. Tädit ovat kaikkien hyväksyvää syliä kaipaavien aikuisten lasten ystäviä. Jos tätiyttä rienataan, tätiys tukahtuu ja maailma muuttuu entistä kylmemmäksi paikaksi.

Eveliina Talvitie: Vanha nainen tanssii
Into 2020
valokuvat Jyri Pitkänen
Leena Pasasen kuvat Mattia Valentini
kansi ja taitto Emmi Kyytsönen
191 sivua

Aika usein tuntuu siltä, että ikääntyminen ja varsinkin vanhenevat naiset siivotaan mielellään pois tieltä pyörimästä. Siksi onkin ilahduttavaa löytää kirja, joka on omistettu ikääntyneille naisille: Eveliina Talvitien Vanha nainen tanssii ylistää ikääntymistä ja nimenomaan naista, joka vanhenee.

Talvitie on haastatellut kirjaansa useita naisia näiden suhteesta ikääntymiseen. Lisäksi kirjailija puhuu ikääntymisestä itse. Hän on vahvasti läsnä ja kuvailee havaintojaan tavatessaan esimerkiksi Ann Selinin, Anu Sinisalon, Pirkko Arstilan ja Seela Sellan. Haastatellut piirtyvät esiin mukavan läsnä olevalla tavalla, ja jokaisella heistä on sanottavaa siitä, mitä on olla ei enää niin nuori nainen. 

Haastatellut eivät tanssimalla tanssi vaan kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Talvitie lainaakin teoksensa alussa kanadalaista kirjailijaa Margaret Laurencea (1926–1987), jolle tanssi on elämän metafora. Samankaltaisena metaforana tanssi esiintyy myös Talvitien teoksessa. Talvitien haastattelemat 11 naista ovat vahvasti elossa iästä riippumatta, viisikymppisestä yli kahdeksankymppiseen.

Haastattelujen välillä ja välillä lomassa on Talvitien kannanottoja ja näkemyksiä. Ote on feministinen hyvällä tavalla: kirjassa ei saarnata mutta muistutetaan, että sukupuolella on edelleen väliä. Ja koska sillä on väliä, olisi hyvä, jos kirjaan tarttuisivat muutkin kuin vanhat tai ihan pian vanhenevat naiset.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä tosi paljon. On mielestäni ihan kulttuuriteko tuoda tässä ajassa vanhoja naisia valokeilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ihanaa, kun vanhenemisesta puhutaan avoimesti. Kaikkihan me ikäännymme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok