Tyttären poikaystävä katselee kotimme kirjahyllyä ja kysyy montako kirjaa olen kustantanut. Nuorelle insinöörille lukumäärä olisi konkreettinen kuvaus elämäntyöstäni. Laskuharjoituksen jälkeen arvelen allekirjoittaneeni toistakymmentä tuhatta uuden kirjan kustannussopimusta ja moninkertaisen määrän sopimuksia uusituista laitoksista, pokkareista ja antologiateksteistä. Oletko lukenut ne kaikki, hän kysyy. Ei, en ole, mutta tuhansia kyllä. Jokaista valmistunutta kirjaa olen punninnut kädessäni. Ehkä viidenneksestä olen erityisen ylpeä, toista viidennestä vähän häpeän ja loput lienevät ihan kelpo kirjoja.
Leena Majander-Reenpää palaa muistelmateoksessaan Kirjatyttö – Kustantajaelämää vuosiinsa kirja-alan ammattilaisena. Lapsuuden kirjarakkaudesta kasvaa monipuolinen ja monivaiheinen ura, joka vie Otavan markkinointiassistentin työstä kustannusjohtajaksi samaan yritykseen. Työ Otavalla päättyy melkoisen ikävissä merkeissä, mutta WSOY kutsuu kustantajakseen naisen, josta on tullut rautainen alan ammattilainen.
Työelämä päättyy aiemmin kuin oli tarkoitus. Siitä huolimatta Majander-Reenpää ehtii vuosikymmenten ajan seurata kirja-alan murrosta ja tutustua moneen merkittävään kirjallisuushenkilöömme.
Alkuun tuntuu, että kerronta vilisee nimiä. Uusia nimiä vilisee yksi toisensa perään ja samoin tapahtumat tuntuvat etenevän aika nopeaan tahtiin. En ole varma, rauhoittuuko rytmi vai totunko kerrontaan. Joka tapauksessa myöhemmin eteneminen ei tunnu enää liian rivakalta vaan sopivan eloisalta.
Kerrottavaa Majander-Reenpäällä totisesti riittää. Hän on ollut monessa mukana ja tarjoaa lukijalle kiinnostavia anekdootteja siitä, mitä kirja-alan kulisseissa tapahtuu. Hän tuo esille kokemuksiaan myös siitä, millaista on olla naisena bisneksessä – ei todellakaan aina helppoa – ja miten yksityiselämä nivoutuu yhteen työn kanssa.
Pidän Leena Majander-Reenpään sävystä. Asiat eivät ole aina menneet kauniisti mutta ilkeilyyn kerronnassa ei sorruta. Pidän myös siitä, miten Kirjatyttö palauttaa mieleen kirjallisuuden kannalta merkittäviä tapahtumia ja sitä myöten myös lähihistoriaamme.
Pidän siitäkin, että omaelämäkerta rakentuu teemojen eikä kronologian varaan. Ja miten hauskaa olikaan äänikirjaa kuunnellessa tajuta lukujen otsikoiden intertekstuaalisuus. Lukijaystävällisesti otsikoiden kirjat on listattu teoksen loppuun.
Kirjatyttö on kiinnostava teos kirja-alasta, yritysmaailmasta, työnteosta, perhe-elämästä ja suomalaisuudesta. Elämäkerrassa on hymyilyttäviä hetkiä ja haikeutta. Niinhän elämässäkin on.
Tämän kirjan voisi kyllä lukea. Varmasti paljon mielenkiintoista asiaa.
VastaaPoistaOn todella mielenkiintoista asiaa. Kustannusalalla on tapahtunut paljon myllerrystä.
Poista