Hollantilainen talo oli paikka, jossa nuo hollantilaiset, joiden nimeä on mahdoton ääntää, asuivat. Tietyistä kulmista ja tietyltä etäisyydeltä katsottuna se näytti leijuvan kymmenen senttiä maanpinnan yläpuolella. Lasisia pääovia ympäröivät lasipaneelit olivat näyteikkunan kokoisia ja niitä pitivät paikoillaan takorautaköynnökset. Ikkunoista aurinko sekä pääsi sisään että heijastui takaisin isolle nurmikentälle.
Aika harvoin tulee kirjaa valittua pelkästään kannen perusteella. Ann Patchettin Hollantilainen talo kuitenkin osui silmiini Storytelin kirjavinkkejä selaillessa. Noah Saterstromin maalauksen värit ja tytön intensiivinen katse herättivät huomioni, ja kun sisältökuvauskin vaikutti mielenkiintoiselta, klikkasin kirjan hyllyyni.
Kuten romaanin nimestä voi päätellä, on hollantilainen talo tarinassa merkityksellinen. Sinne muuttavat jo lapsena Danny, teoksen minäkertoja, ja hänen sisarensa Maeve. Maeve on veljeään kahdeksan vuotta vanhempi ja siten paremmin perillä monista asioista, joita veljen on vaikea ymmärtää. Maeve esimerkiksi tietää sen, että sisarusten äidille majesteettinen ja ympäristöstään erottuva asuinrakennus ei ollut varsinaisesti iloinen yllätys. Isä Cyril taas kuvitteli tekevänsä vaimonsa onnelliseksi hankkimalla kolmekerroksisen ja hulppean talon perheelleen.
Onnea rakennus ei perheelle tuo. Maeven ja Dannyn äiti päätyy jättämään perheensä, eikä talo liene vähäisin tekijä päätöksen taustalla. Isä tuo taloon uuden vaimonsa, Andrean, joka on kuin saduista tutun pahan äitipuolen ruumiillistuma. Sisarukset joutuvat jättämään talon, mutta talo ei jätä heitä. He palaavat talon luokse aina vain uudelleen – se on kuin jokin luokseen imevä voima, jota sisarukset eivät voi vastustaa.
Hollantilainen talo on kirjanakin kuin jokin luokseen vetävä voima. Siinä on vahvaa imua, joka kiskaisee mukaansa heti alusta lähtien intensiivisellä tunnelmallaan. Sisarusten lapsuudenkoti on mystinen ja ikään kuin yksi tarinan henkilöistä. Tuntuu, että kun maailma muuttuu vuosikymmenten aikana paljon, talo pysyy ja kantaa mukanaan muistoja ja historiaa. Vaikka Maeve ja Danny joutuvat talon jättämään, se säilyy osana heidän elämäänsä.
Ann Patchettin romaani on useille vuosikymmenille sijoittuva melankolinen perhetarina, joka kertoo elämän kokoisista valinnoista. Se saa pohtimaan, mikä merkitys on omaisuudella, voitoilla ja menetyksillä. Mitä lopulta jää jäljelle?
Ann Patchettin romaanista kirjoittaa myös Katja.
Olen jostain syystä röyhkeästi sivuuttanut tämän kirjan sen kummemmin siihen tutustumatta, vaikka kirja on nimenä hyvin tuttu (täällä tosi näkyvästi markkinoitu). Kirjan nimi on jotenkin niin vaisu, ettei se ole innostanut tutkimaan kirjaa tarkemmin. Aika hölmöä, sillä tämähän vaikuttaa sellaiselta kirjalta, josta voisin pitää!
VastaaPoistaMinä en tähän muuten olisi varmaan kiinnittänyt ollenkaan huomiota, ellei tuo kansi olisi osunut silmiin Storytelissa. Nimi ei tosiaan herätä kauheasti kiinnostusta.
Poista