Seuraavina päivinä ajattelin tietysti usein, miksi vuorovaikutustapaaminen ei ollut heittänyt lainkaan varjoja, mutta Morgan's Fall oli aiheuttanut seurauksia huolimatta siitä, että olin mukautunut Äidin ja Josien toiveisiin. Mieleeni tuli taas se mahdollisuus, että rajoitukseni B3-mallii verrattuna olivat tulleet tuona päivänä jotenkin esiin ja saaneet sekä Äidin että Josien katumaan valintaansa. Jos asia oli niin, tiesin että tekisin viisaimmin työskentelemällä entistä kovemmin ollakseni Josielle hyvä KY, kunnes varjot väistyisivät.
Kazuo Ishiguron romaanin Klara ja aurinko nimihenkilö ja minäkertoja on aurinkoenergialla toimiva robotti, Klara. Hän on keinoystävä, KY, joka odottaa robottiliikkeessä asiakasta, joka kiinnostuu juuri hänestä. Viimein pitkä odotus palkitaan, ja Klara muuttaa Josien luokse.
Tulevaisuuteen sijoittuva maailma vaikuttaa tutulta. Käydään töissä, opiskellaan, eletään arkea. Vähitellen pinnan alta avautuu kuitenkin jotain muuta. Lasten menestyminen ja elämässä pärjääminen on tärkeää vanhemmille, jotka ovat valmiita ottamaan suuriakin riskejä taatakseen lapsilleen hyvän tulevaisuuden. Inhimilliset toiveet muuttuvat jopa vaarallisiksi, kun maailma tarjoaa aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia.
Kaikkea tätä tarkkailee jossain määrin naiivisti ja lapsenomaisesti Klara, jonka taidot ja tiedot ovat rajallisia. Hänen on ajoittain vaikea hahmottaa kokonaisuuksia, ja hän tulkitsee tapahtumia tietämyksensä rajoissa – tarkkaavaisesti mutta kaikkia nyansseja ymmärtämättä. Hänen rajoituksensa tekevät hänestä sillä tavoin inhimillisen, että usein unohdan lukevani tarinaa, jonka kertoja on robotti. Hyvä niin: Klara ja aurinko ei ole teknologista tykitystä vaan tarina, jossa teknologia on hivuttautunut kiinteäksi osaksi arkea. Kuulostaa aika tutulta.
Kuten kirjan nimestä voi päätellä, on myös aurinko olennainen osa tarinaa. Klara saa energiansa auringolta, ja ehkä sen vuoksi hän uskoo auringon kykenevän johonkin jumalallisempaa. Siinä, miten hän uskoo auringon majailevan ladossa, on jotain hyvin hellyttävää.
Ishiguron romaani on kaunis ja haikea kertomus rakkaudesta ja hyväsydämisyydestä. Se sopii hyvin sellaisellekin lukijalle, joka ei ole kovin innostunut scifistä ja teknologiasta. Teknologia nimittäin saa antaa tilaa tunteille.
Muualla: Mummo matkalla, Kirjaluotsi ja Kirja vieköön!
Kiitos kirjan esittelystä. Tämä kiinnostaa paljonkin. Luin Ole luonani aina ja pidin siitä paljon.
VastaaPoistaTuo Ole luonani aina kiinnostaa minua paljon ja on lukulistallani.
Poista