Vaikka äidillä oli vaikeaa Nilasin kanssa, pikkuveli oli parasta Håkanin elämässä. Nilas ei muistuttanut heitä muita, hän oli paljon vaaleampi. Hänen hiuksensa olivat kuin tupasvillan peittämä mätäs, auringossa valkoisen hohtava ja takkuinen. Håkanista oli mukavaa nuuskutella pojan hiuksia ja hengittää pieen lapsen tuoksua ja hieroa nenäänsä villaisia hiuksia vasten niin, että ylähuulta kutitti.
Maria Brobergin esikoisromaani sijoittuu usealle aikatasolle: 1940-luvulta 2000-luvulle saakka. Merkityksellinen on vuosi 1966. Silloin katoaa Nilas. Vuosikymmeniä hän ehtii olla kateissa. Ja vuosikymmeniä joku kantaa salaisuutta sisällään; tietää, mihin poika katosi.
Kaikki alkaa vuodesta 1948, kun Assar tapaa itseään vanhemman Margaretan ja hurmaantuu. Nainen on naimisissa Hebben kanssa, mutta se ei ole este. Assar ja Margareta tapailevat toisiaan, mutta pian syntyvä poika, Håkan, kasvaa Hebben poikana.
Hebben kuollessa Assar on muualla, ja Margaretan elämään astuu saamelainen Lars. Margareta ja Lars saavat pojan, Nilasin, ja pikkuveljestä tulee kiinteä osa Håkanin elämää. Aina katoamiseen saakka.
Kun Nilasin ruumis viimein löytyy, alkaa prosessi, joka johtaa pitkään peiteltyjen tapahtumien paljastumiseen. Kohtalokkaan päivän kuvaus on hyytävä ja mieleenpainuva kaikessa karuudessaan.
Pohjois-Ruotsiin sijoittuva tarina kantaa mukanaan murhetta, johon kytkeytyy surullisia ihmissuhteita ja monenlaista kurjuutta. Romaanin kyläyhteisö tuntuu tiiviiltä ja muut poissulkevalta, mutta uusia tuulia seudulle tuo Petra, joka haluaa selvittää, mistä Håkanin melankolisuus ja hiljaisuus kumpuavat. Vaikka romaanin maailma on tumma, on siinä myös pilkahduksia toivosta.
Brobergin esikoisteos on taitavasti rakennettu. Viimeiset sivut lähes salpaavat hengityksen.
Muualla: Kirjallisuutta ja tutkimusta
Vau, tämä pitää muistaa kirjastossa! Tykkäisin varmaan.
VastaaPoistaToivottavasti tulee vastaan!
PoistaKuulostaa hyvältä lukuvinkiltä.
VastaaPoistaKannattaa ainakin kokeilla, josko olisi mieleinen lukukokemus.
Poista