Siirry pääsisältöön

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Minun naaraani nousee lentoon ensimmäisenä. Olen alkanut pitää sitä omanani, koska se on kaivautunut sisälleni ja tehnyt pesän sydämeeni. Auringon laskiessa kullanhohtoisena se kohoaa kannelta ja jää leijailemaan paikoilleen. Tunnustelee tuulta tai kenties nälkänsä pakottavuutta tai viettinsä väkevyyttä. Niin tai näin, lopputulos on sille mieleen, ja se räpäyttää siipiään kerran ja liihottelee vaivattomasti yhä ylemmäs kuin olisi vapaa maan kahleista.

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu
WSOY 2021
alkuteos Migrations 2020
suomentanut Sari Karhulahti
345 sivua

Charlotte McConaghyn romaani Viimeinen muuttolintu ilmestyi jo syyskuussa, mutta se unohtui lukupinoon odottelemaan vuoroaan. Kun viimein tartuin kirjaan, se vei mukanaan.

Päähenkilö ja minäkertoja on Franny Stone, kovia kokenut kolmekymppinen nainen. Hänen mukanaan kulkee menneisyys kahleina, joista hän pyristelee irti. Franny vertautuu lintuihin, joiden on pakko lähteä kerta toisensa jälkeen. Hän tuntee inhimillistä halua asettua paikoilleen mutta ei voi vastustaa levotonta sieluaan.

Ei ole kohtuullista, että olen yksi niistä, jotka kykenevät rakastamaan mutta eivät kykene jäämään.

On jälleen Frannyn aika lähteä. Hän haluaa seurata lapintiiroja, jotka ilmeisesti ovat maailman viimeisiä. Hän haluaa nähdä, miten ne matkaavat Grönlannista Antarktikselle, ja hän haluaa tehdä samanlaisen viimeisen muuttomatkan. Franny saa itselleen paikan kalastusaluksesta ja houkuttelee kapteeni Ennisin seuraamaan tiiroja lupaamalla mojovan kalasaaliin palkaksi.

Tilanne on ristiriitainen, sillä meret on kalastettu tyhjiksi eikä Franny hyväksy kalastamista. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan juuri ole.

Matka Atlantin ylitse on pitkä, ja sen aikana Franny ehtii tarkastella menneisyyttään monin tavoin. Hänen haavansa paljastuvat vähitellen, ja jännite säilyy vahvana loppuun saakka. On saatava tietää, mistä kumpuavat naisen kompleksisuus ja erakkomaisuus, ja siksi on luettava vaikka sitten yöunien kustannuksella.

Jos lukijaa piinaa Franny ja hänen menneisyytensä, piinaavaa on seurata myös lapintiirojen matkaa. Selviävätkö ne käsittämättömän pitkästä taipaleestaan? Ovatko ne lajinsa viimeiset?

Henkilökohtainen on osa globaalia ilmiötä. Linnut ovat vahva lähtemisen symboli, mutta ne symboloivat myös luontokatoa ja ilmastonmuutosta. Jossakin lähitulevaisuudessa lintuja ei enää ole, ja Frannyn huoli harvoista jäljelle jääneistä on raastavaa. Viimeisen muuttolinnun luettuani katselen lintuja totisesti uusin silmin.

Kerronta tarttuu yksityiskohtiin ja kuvaa hetkiä tavalla, joka saa mielikuvat heräämään henkiin. Huomaan lukiessani näkeväni tarinaa kuvina ja toivovani, että se päätyisi valkokankaalle. Ilmeisesti niin onkin käymässä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Romaani on viihteellinen ja osin ennalta arvattava, mutta se viestii tärkeää sanomaa muistuttaen, että vielä on mahdollisuuksia toimia luonnon hyväksi.

Pelkäsin etukäteen, että Viimeinen muuttolintu ahdistaa liikaa ja vie yöunet – ehkä se siksi siirtyikin niin pitkään syrjään muiden kirjojen tieltä. McConaghy rakentaa kuitenkin taitavasti tarinasta kudelman, jossa on synkkyyttä ja epätoivoa mutta myös toivoa. Haikean kaunis tarina repii sydäntä mutta tarjoaa myös lempeyttä, jota maailma kaipaa.

On sanomattoman surullista, että linnut katoavat. Että eläimet katoavat. Miten yksinäistä täällä onkaan sitten kun täällä ei ole muita kuin me.

Muualla: Kirjaluotsi

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä on nyt saanut ainakin kirjagramissa hyvin huomiota. Voisin itsekin lukea tämän, jahka sattuu kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tosi huonosti tästä huomannut somessa mitään. Pitääkin tutkiskella enemmän, mitä mieltä tästä on oltu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä