Siirry pääsisältöön

Kristiina Markkanen & Leena Virtanen: Wivi & Hanna

1920-luvulla alkoi Wivin ja Hannan yhteisen elämän tärkein vuosikymmen, jolloin he panivat tosissaan tuulemaan niin Säynätsalossa kuin yksityiselämässäänkin. Wivi muutti Kulosaareen, mutta hän ei todellakaan jättänyt Jyväskylää taakseen. Wivi ja Hanna ryhtyivät yhdessä kehittämään Säynätsalon tehdasyhteisöä, matkustelivat Euroopassa ja viettivät kesiä huviloillaan Keski-Suomessa. 1920-luku oli monella tapaa heidän ominta ja vapainta aikaansa.

Kristiina Markkanen & Leena Virtanen: Wivi ja Hanna –
arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet
Atena 2021
kansi Laura Noponen
taitto Ville Lähteenmäki 
298 sivua

Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen tietokirja Wivi ja Hanna tarkastelee kiehtovan moniulotteisesti Wivi Lönnin ja Hanna Parviaisen elämää. Kaksoiselämänkerta nostaa valokeilaan Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin ja ensimmäisen naiskauppaneuvoksen niin yhdessä kuin erikseen.

Wivi Lönn (1872–1966) on varmasti monelle tuttu, niin laajalti hänen kädenjälkeään on suomalaisessa arkkitehtuurissa yhä edelleen nähtävissä. Keski-Suomessa vaikuttanut Hanna Parviainen (1874–1938) sen sijaan on suurelle yleisölle vieraampi, kuten kirjan kirjoittajat esipuheessaan toteavatkin. Onkin hienoa ja tarpeellista, että molempien elämää ja uraa on saatu kansien väliin taltioitua.

Sekä arkkitehti että yrittäjä olivat lähes nelikymppisiä tavatessaan toisensa 1910-luvun alussa. Kohtaaminen muutti heidän elämänsä, ja he tekivät töitä, lomailivat ja matkustivat yhdessä aina Hanna Parviaisen kuolemaan saakka. Tätä kaikkea Markkanen ja Virtanen teoksessaan kuvaavat, ja samalla he rakentavat elävää kuvaa 1900-luvun alkupuolen Suomesta.

Wivi ja Hanna on jaettu neljään osaan. "Heitä ei pysäytä mikään" -aloitusosa kuvaa arkkitehdin kasvua Tampereella ja kauppiaan tyttären kasvua Jyväskylässä. Kakkososassa "Unelmien aika" kertoo Lönnin ja Parviaisen kohtaamisesta ja yhteisestä elämästä niin Jyväskylässä kuin Tampereella. "Matkat" kuvaa intohimoisten matkailijoiden ulkomaanmatkoja ja viimeinen osa "Vauhti hiipuu" kuvaa viimeisiä vuosikymmeniä: Hannalle 1930-luku on erityisen raskas ja Wivi puolestaan elää viimeiset vuosikymmenensä ilman rakkainta ystäväänsä.

Kuvassa Wivi Lönn. Taustalla häämöttää Lönnin suunnittelema Puistokoulu Jyväskylässä.

Kaksoiselämäkerta rakentaa elävän ja moninaisen kuvan naisista, jotka löysivät toisensa ja ovat merkittävä osa suomalaista historiaa. Kirjan kirjoittajat suhtautuvat aiheeseensa kunnioittaen ja välttävät tarpeettomia spekulaatioita. He keskittyvät olennaiseen ja siihen, mistä tietoa on – esimerkiksi naisten välisen suhteen luonteesta ei ole faktoja tarjolla. Selvää kuitenkin on, että sekä Wivi että Hanna olivat itsellisiä naisia, jotka rikkoivat lasikattoja ja elivät omassa ajassaan tavalla, joka ei ehkä ollut aivan tavallisin. Heidän elämäntarinansa peilautuu siten myös yhteiskunnallisiin oloihin ja naisen asemaan ja on siten ajatuksia herättävää historian kuvausta. Suuresti jäi mietityttämään esimerkiksi Hannan asema ja kohtalo yrityksen johdossa.

Wivi ja Hanna on taitavasti kirjoitettu teos, joka pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka. Kirja on myös esineenä kaunis: kuvitus elävöittää kerrontaa ja Ville Lähteenmäen taitto on ilmava ja silmää miellyttävä. Laadukas kokonaisuus on tämän vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas, mitä en ihmettele lainkaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy