Siirry pääsisältöön

Kristiina Markkanen & Leena Virtanen: Wivi & Hanna

1920-luvulla alkoi Wivin ja Hannan yhteisen elämän tärkein vuosikymmen, jolloin he panivat tosissaan tuulemaan niin Säynätsalossa kuin yksityiselämässäänkin. Wivi muutti Kulosaareen, mutta hän ei todellakaan jättänyt Jyväskylää taakseen. Wivi ja Hanna ryhtyivät yhdessä kehittämään Säynätsalon tehdasyhteisöä, matkustelivat Euroopassa ja viettivät kesiä huviloillaan Keski-Suomessa. 1920-luku oli monella tapaa heidän ominta ja vapainta aikaansa.

Kristiina Markkanen & Leena Virtanen: Wivi ja Hanna –
arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet
Atena 2021
kansi Laura Noponen
taitto Ville Lähteenmäki 
298 sivua

Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen tietokirja Wivi ja Hanna tarkastelee kiehtovan moniulotteisesti Wivi Lönnin ja Hanna Parviaisen elämää. Kaksoiselämänkerta nostaa valokeilaan Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin ja ensimmäisen naiskauppaneuvoksen niin yhdessä kuin erikseen.

Wivi Lönn (1872–1966) on varmasti monelle tuttu, niin laajalti hänen kädenjälkeään on suomalaisessa arkkitehtuurissa yhä edelleen nähtävissä. Keski-Suomessa vaikuttanut Hanna Parviainen (1874–1938) sen sijaan on suurelle yleisölle vieraampi, kuten kirjan kirjoittajat esipuheessaan toteavatkin. Onkin hienoa ja tarpeellista, että molempien elämää ja uraa on saatu kansien väliin taltioitua.

Sekä arkkitehti että yrittäjä olivat lähes nelikymppisiä tavatessaan toisensa 1910-luvun alussa. Kohtaaminen muutti heidän elämänsä, ja he tekivät töitä, lomailivat ja matkustivat yhdessä aina Hanna Parviaisen kuolemaan saakka. Tätä kaikkea Markkanen ja Virtanen teoksessaan kuvaavat, ja samalla he rakentavat elävää kuvaa 1900-luvun alkupuolen Suomesta.

Wivi ja Hanna on jaettu neljään osaan. "Heitä ei pysäytä mikään" -aloitusosa kuvaa arkkitehdin kasvua Tampereella ja kauppiaan tyttären kasvua Jyväskylässä. Kakkososassa "Unelmien aika" kertoo Lönnin ja Parviaisen kohtaamisesta ja yhteisestä elämästä niin Jyväskylässä kuin Tampereella. "Matkat" kuvaa intohimoisten matkailijoiden ulkomaanmatkoja ja viimeinen osa "Vauhti hiipuu" kuvaa viimeisiä vuosikymmeniä: Hannalle 1930-luku on erityisen raskas ja Wivi puolestaan elää viimeiset vuosikymmenensä ilman rakkainta ystäväänsä.

Kuvassa Wivi Lönn. Taustalla häämöttää Lönnin suunnittelema Puistokoulu Jyväskylässä.

Kaksoiselämäkerta rakentaa elävän ja moninaisen kuvan naisista, jotka löysivät toisensa ja ovat merkittävä osa suomalaista historiaa. Kirjan kirjoittajat suhtautuvat aiheeseensa kunnioittaen ja välttävät tarpeettomia spekulaatioita. He keskittyvät olennaiseen ja siihen, mistä tietoa on – esimerkiksi naisten välisen suhteen luonteesta ei ole faktoja tarjolla. Selvää kuitenkin on, että sekä Wivi että Hanna olivat itsellisiä naisia, jotka rikkoivat lasikattoja ja elivät omassa ajassaan tavalla, joka ei ehkä ollut aivan tavallisin. Heidän elämäntarinansa peilautuu siten myös yhteiskunnallisiin oloihin ja naisen asemaan ja on siten ajatuksia herättävää historian kuvausta. Suuresti jäi mietityttämään esimerkiksi Hannan asema ja kohtalo yrityksen johdossa.

Wivi ja Hanna on taitavasti kirjoitettu teos, joka pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka. Kirja on myös esineenä kaunis: kuvitus elävöittää kerrontaa ja Ville Lähteenmäen taitto on ilmava ja silmää miellyttävä. Laadukas kokonaisuus on tämän vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas, mitä en ihmettele lainkaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...