Siirry pääsisältöön

Eveliina Talvitie: Vanha nainen tanssii

(Pirkko) Lahti on yksi niistä aktiivisista, kukkahattuisiksi parjatuista tädeistä, joiden ansiosta konsertti- ja teatterisalit täyttyvät. Täti, kuten vanha nainenkin, pitäisi käsitteenä valloittaa, ottaa haltuun, nostaa arvoon, joka sille kuuluu sillä tädit ovat tärkeitä, sen lisäksi että he pitävät taide- ja kulttuuri-instituutioita hengissä, he ovat niitä, jotka ratikassa useimmiten kuiskaavat ystävällisesti, anteeksi suupielessäsi on hammastahnaa tai anteeksi, mekkosi vetoketju on puoliselkään asti auki. Tädit ovat kaikkien hyväksyvää syliä kaipaavien aikuisten lasten ystäviä. Jos tätiyttä rienataan, tätiys tukahtuu ja maailma muuttuu entistä kylmemmäksi paikaksi.

Eveliina Talvitie: Vanha nainen tanssii
Into 2020
valokuvat Jyri Pitkänen
Leena Pasasen kuvat Mattia Valentini
kansi ja taitto Emmi Kyytsönen
191 sivua

Aika usein tuntuu siltä, että ikääntyminen ja varsinkin vanhenevat naiset siivotaan mielellään pois tieltä pyörimästä. Siksi onkin ilahduttavaa löytää kirja, joka on omistettu ikääntyneille naisille: Eveliina Talvitien Vanha nainen tanssii ylistää ikääntymistä ja nimenomaan naista, joka vanhenee.

Talvitie on haastatellut kirjaansa useita naisia näiden suhteesta ikääntymiseen. Lisäksi kirjailija puhuu ikääntymisestä itse. Hän on vahvasti läsnä ja kuvailee havaintojaan tavatessaan esimerkiksi Ann Selinin, Anu Sinisalon, Pirkko Arstilan ja Seela Sellan. Haastatellut piirtyvät esiin mukavan läsnä olevalla tavalla, ja jokaisella heistä on sanottavaa siitä, mitä on olla ei enää niin nuori nainen. 

Haastatellut eivät tanssimalla tanssi vaan kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Talvitie lainaakin teoksensa alussa kanadalaista kirjailijaa Margaret Laurencea (1926–1987), jolle tanssi on elämän metafora. Samankaltaisena metaforana tanssi esiintyy myös Talvitien teoksessa. Talvitien haastattelemat 11 naista ovat vahvasti elossa iästä riippumatta, viisikymppisestä yli kahdeksankymppiseen.

Haastattelujen välillä ja välillä lomassa on Talvitien kannanottoja ja näkemyksiä. Ote on feministinen hyvällä tavalla: kirjassa ei saarnata mutta muistutetaan, että sukupuolella on edelleen väliä. Ja koska sillä on väliä, olisi hyvä, jos kirjaan tarttuisivat muutkin kuin vanhat tai ihan pian vanhenevat naiset.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä tosi paljon. On mielestäni ihan kulttuuriteko tuoda tässä ajassa vanhoja naisia valokeilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ihanaa, kun vanhenemisesta puhutaan avoimesti. Kaikkihan me ikäännymme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...