Siirry pääsisältöön

Vera Vala: Aprikoosiyöt

Kun mutteripannu alkoi porista, Laura uskalsi toivoa selviävänsä hengissä aamusta. Ja ehkä koko matkastakin. Edellisenä iltana Villa Alba oli tuntunut kolealta ja vieraalta, mutta nyt, kun aamuaurinko tunkeutui ikkunaluukkujen läpi keittiöön, Lauran mieli suostui tunnistamaan välähdyksiä menneisyydestä. Tässä samassa keittiössä hän oli syönyt aamiaista sisällään kupliva huumaava riemu, jolle vain ensimmäistä kertaa rakastunut uskaltaa antautua. 

Vera Vala: Aprikoosiyöt
Gummerus 2021
368 sivua

Poukkoilevan kevättalven ja koronauutisoinnin keskellä tuntuu hyvältä matkustaa mielikuvituksen siivin Italiaan: valeakaasioiden katveeseen, kirsikkapuun alle ja viikunapuun makean puuterimaiseen tuoksuun. Kevään ja kesän kaipuuseen ajatukset Villa Alban hedelmätarhasta perhosineen antavat ensiapua, joka hellii mieltä. Jo pelkästään Vera Valan romaanin Aprikoosiyöt nimi houkuttelee lempeydellään.

Romaanin keskiössä on nelikymppinen Laura, joka matkustaa Italiaan tapaamaan tätiään. Aino on ollut onnettomuudessa ja päätynyt sairaalaan. Tapaturma on Lauralle hyvä syy paeta puuduttavaksi käynyttä elämää ja lähteä etsimään vastauksia kysymyksiin, jotka kalvavat mieltä. Mitä hän elämältään halusi kaksikymmentä vuotta aiemmin tavatessaan Italiassa Alexin, joka kutsui mukaansa Yhdysvaltoihin? Mitä hänen unelmilleen on tapahtunut? Mitä pitäisi tehdä suhteessa Robiniin? Entä mitä salaisuuksia Lauran menneisyydessä piilee?

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. On tämä päivä, Lauran oleskelu Italiassa ja Ainon toipuminen sairaalassa. On se kesä, joka oli merkityksellinen Lauran kannalta jo ennen tämän syntymää ja jätti jälkeensä suuria salaisuuksia. Usein käy niin, että aikatasoista toinen vetää puoleensa toista enemmän, mutta nyt ei niin käy. Sen sijaan molemmat kiinnostavat ja houkuttavat jatkamaan lukemista.

Molempia aikatasoja värittää romantiikka. Sekä sinä kesänä että tänä päivänä tunteet hehkuvat ja Italian yössä kuiskataan sanoja, joiden merkityksiä on pakko myöhemmin arvailla ja tutkiskella, koska varma ei voi olla. Samaan aikaan molempiin aikatasoihin liittyy tunnelmaa kiristäviä jännitteitä. Jotain kytee pinnan alla, ja salaisuuksien varjossa on vaaransa. Keneen voi luottaa? Onko varjoissa jotain uhkaavaa?

Romanttisuus on joskus minulle kompastuskivi, ainakin jos se nousee tarinassa liian merkittävään osaan. Aprikoosiyöt välttää yltiöromanttisuuden onnistuneesti ja pidänkin siitä, miten tarinaan rakentuu jännitystä, joka pitää otteessaan. Tarina tarjoaa yllätyksiä ja on kerrassaan mainiota, viihdyttävää luettavaa. Sujuva kerronta ja pienet detaljit elämänmenosta Italiassa tekevät kokonaisuudesta nautittavan – jos toki lukukokemus jättää jälkeensä kaihon Italian lämpimiä kevätiltoja ja hehkuvia kesäöitä kohtaan.

Helmet 2021: 46. Kirjassa syödään herkkuja.

Myös Katja on lukenut Aprikoosiyöt.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja ei ole yltiöromanttinen. Jo kirjan nimi houkuttelee lukemaan sen. Ja jännitys ja salaisuudet ovat aina plussaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjan nimi minuakin houkutti, se on viehättävä. Jännitystä ja salaisuuksia tässä on oikein sopivassa määrin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on