Siirry pääsisältöön

Natalia Ginzburg: Kieli jota puhuimme

Meitä sisaruksia on viisi. Asumme eri kaupungeissa, jotkut ulkomailla, emmekä kirjoittele usein. Tavatessamme välillämme voi olla välinpitämättömyyttä tai hajamielisyyttä. Mutta yksikin sana riittää. Yksikin sana tai lause, joku niistä vanhoista lauseista, joita lapsuudessamme kuultiin ja toistettiin loputtomat kerrat. Riittää, että joku meistä sanoo 'emme tulleet Bergamoon pitämään torikokousta' tai 'miltäs rikkihappo haisee', ja löydämme taas aiemmat välimme, lapsuutemme ja nuoruutemme, jotka ovat pysyvästi sidoksissa noihin sanoihin ja lauseisiin. Yksikin niistä riittäisi meille toistemme tunnistamiseen pimeässä luolassa miljoonien ihmisten joukosta.

Natalia Ginzburg: Kieli jota puhuimme
Aula & Co 2021
italiankielinen alkuteos Lessico famigliare 1963
suomentanut Elina Melander
254 sivua

Natalia Ginzburgin Kieli jota puhuimme hämmentää heti alussa. Saatesanoissaan kirjailija ilmoittaa kirjassa esiintyvien paikkojen, seikkojen ja henkilöiden olevan todellisia. Hän vieläpä täsmentää, että keksittyjen seikkojen lipsahtaminen romaaniin aiheutti heti tarpeen tuhota sepittelyt. Kaikesta tästä huolimatta hän toteaa, että teos on paras lukea romaanina – saatesanat innoittavatkin pohtimaan faktan ja fiktion sekä muistojen suhdetta.

Muistoista romaanissa onkin kyse. Kirjailija muistaa erityisesti lapsuudenperhettään ja lapsuuttaan mutta osansa tarinassa on myös aikuisajan elämällä. Juoni ei asetu pääosaan vaan huomion kiinnittävät puoleensa erityisesti henkilöt, jotka ovat täynnä elämää ja joista kertovista anekdooteista romaani rakentuu. Puoliksi juutalainen perhe, jota akateemista uraa tekevä isä vahvasti ohjaa, on kovin kiinnostava.

Perheen rinnalla tärkeäksi nousee kieli, joka yhdistää sanontoineen ja tarinoineen. Murjaanijutut ovat perheessä kiellettyjä eikä murjastella saa – sen sijaan joskus olisi toivottua antaa liekaa vähän enemmän. Siinä, minkälaisia merkityksiä kieli tarinassa saa, on jotain riemaastuttavaa.

Jotain kiehtovaa ja samalla hämmentävää on siinä, miten Ginzburg menneisyyttään kuvaa. Mussolinin ajan Italiassa kuohuu ja välillä pelottaakin, mutta kuitenkin elämä jatkuu, koska sen on jatkuttava. Tarina ei keskity niinkään tunteiden tai hätkähdyttävien tapahtumien korostamiseen vaan paikoin isojakin asioita kuvataan varsin lakonisesti. Mielessäni korostuu se, että romaanissa on nimenomaan kysymys eletystä elämästä, joka ei muuksi muutu, vaikka kuinka taivastelisi.

Kieli jota puhuimme on eloisa sukellus erään perheen ja sitä kautta myös Italian historiaan. Romaanissa on hiljaista lämpöä ja huumoria, joka sykähdyttää.

Natalia Ginzburgin romaanista muualla: Kirjakko ruispellossa ja Anun ihmeelliset matkat.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on