Siirry pääsisältöön

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun

Maata pitkin liikkumiseen kytkeytyy matkailussa 2000-luvun alussa pinnalle noussut idea: hidas matkailu, slow travel. Ajatus hidastamisen ja hitaasti kokemisen ihanuudesta sai alkunsa 1980-luvulla ruokaharrastajien slow food -liikkeestä. Toimittaja Carl Honoré kiteytti koko ajatusmaailman vuonna 2004 ilmestyneessä kansainvälisessä menestyskirjassaan Slow – elä hitaammin! Sen kolme pääteemaa ovat paikallisuus, ekologisuus ja elämänlaatu.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia –
100 ideaa maata pitkin matkailuun
Gummerus 2021
207 sivua

Kati Kelolan Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun lupaa antaa vinkkejä siihen, mihin voisi seuraavaksi suunnata maata pitkin matkaten. Ymmärrän ilmeisesti lupauksen suurempana kuin mitä se todellisuudessa on, ja siksi erityisesti alkuun tuntuu, että odotukseni kirjan suhteen eivät täyty.

Kirjan alkuosassa on vinkkejä, jotka liittyvät korkeintaan löyhästi maata pitkin matkaamiseen. Itä-Viron mummoja ja puutaloja tai Suomen Alvar Aalto -kohteita voi toki tavoittaa autoillen mutta sitä, miten Baskimaahan matkataan maata pitkin, ei avata. Rento pyörämatka Euroopassa on kiinnostava vinkki mutta jää kokonaisuudessaan aika pintapuoliseksi, ja taidematka Saksaan vaatii lennon Helsingistä Frankfurtiin.

Vaihtuvien maisemien äärellä ongelmani siis on se, että odotin etukäteen saavani vinkkejä siihen, kuinka matkaan Suomesta maata pitkin maailman laidalle Irlantiin tai Al-Andalusin loiston jäljille Espanjaan. Tällaisia vinkkejä ei tarjoilla vaan kirja tarjoilee ideoita siihen, miten kohtuullisen läheltä löytyy kiinnostavia kohteita. Tällaisia ideoita kaipaavalle kirjalla on kyllä annettavaa.

Kirjan alkupuolelta löytyy kyllä ajatus siitä, miten karttaa voi katsella uusin silmin sen sijaan, että tutkisi lentoreittejä. Siitä huolimatta maata pitkin matkailu tuntuu pitkälti jäävän sivuosaan. Loppupuolella kirjassa kuitenkin päästään siihen suuntaan, jota kirjan alkupuolelta kaipailin. Junareitit-osa on kiinnostava ja tarjoaa vinkkejä erilaisille junareiteille. Esimerkiksi ajatus junamatkasta Alppien halki saa unelmoinnin käynnistymään.

Pidän siitä, että kirja on moniääninen ja tarjoaa vinkkejä matkailuun esimerkiksi kirjailija Johanna Sinisalolta ja ruokakirjailija Saku Tuomiselta. Kiva lisä on myös se, että monen matkaidean yhteydestä löytyy vinkki, minkälainen matkakirja sopisi reissuun seuraksi. Myös selkeät reitti-ideat esimerkiksi ikimetsämatkalle Puolaan ovat antoisia. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän karttoja ja vinkkejä siitä, miten lentämistä välttäen voi matkustaa maailmalle.

Konkreettisten kohdevinkkien rinnalla tekstit esimerkiksi matkustamisen päästölaskelmista ja reilusta matkailusta ovat tervetulleita. Kokonaisuudessaan Vaihtuvia maisemia tarjoaa siis monipuolisia vinkkejä ja ajatuksia matkailusta. Odotukset kannattaa kuitenkin asettaa minua paremmin kohdilleen, kun kirjan kannet avaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok