Siirry pääsisältöön

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun

Maata pitkin liikkumiseen kytkeytyy matkailussa 2000-luvun alussa pinnalle noussut idea: hidas matkailu, slow travel. Ajatus hidastamisen ja hitaasti kokemisen ihanuudesta sai alkunsa 1980-luvulla ruokaharrastajien slow food -liikkeestä. Toimittaja Carl Honoré kiteytti koko ajatusmaailman vuonna 2004 ilmestyneessä kansainvälisessä menestyskirjassaan Slow – elä hitaammin! Sen kolme pääteemaa ovat paikallisuus, ekologisuus ja elämänlaatu.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia –
100 ideaa maata pitkin matkailuun
Gummerus 2021
207 sivua

Kati Kelolan Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun lupaa antaa vinkkejä siihen, mihin voisi seuraavaksi suunnata maata pitkin matkaten. Ymmärrän ilmeisesti lupauksen suurempana kuin mitä se todellisuudessa on, ja siksi erityisesti alkuun tuntuu, että odotukseni kirjan suhteen eivät täyty.

Kirjan alkuosassa on vinkkejä, jotka liittyvät korkeintaan löyhästi maata pitkin matkaamiseen. Itä-Viron mummoja ja puutaloja tai Suomen Alvar Aalto -kohteita voi toki tavoittaa autoillen mutta sitä, miten Baskimaahan matkataan maata pitkin, ei avata. Rento pyörämatka Euroopassa on kiinnostava vinkki mutta jää kokonaisuudessaan aika pintapuoliseksi, ja taidematka Saksaan vaatii lennon Helsingistä Frankfurtiin.

Vaihtuvien maisemien äärellä ongelmani siis on se, että odotin etukäteen saavani vinkkejä siihen, kuinka matkaan Suomesta maata pitkin maailman laidalle Irlantiin tai Al-Andalusin loiston jäljille Espanjaan. Tällaisia vinkkejä ei tarjoilla vaan kirja tarjoilee ideoita siihen, miten kohtuullisen läheltä löytyy kiinnostavia kohteita. Tällaisia ideoita kaipaavalle kirjalla on kyllä annettavaa.

Kirjan alkupuolelta löytyy kyllä ajatus siitä, miten karttaa voi katsella uusin silmin sen sijaan, että tutkisi lentoreittejä. Siitä huolimatta maata pitkin matkailu tuntuu pitkälti jäävän sivuosaan. Loppupuolella kirjassa kuitenkin päästään siihen suuntaan, jota kirjan alkupuolelta kaipailin. Junareitit-osa on kiinnostava ja tarjoaa vinkkejä erilaisille junareiteille. Esimerkiksi ajatus junamatkasta Alppien halki saa unelmoinnin käynnistymään.

Pidän siitä, että kirja on moniääninen ja tarjoaa vinkkejä matkailuun esimerkiksi kirjailija Johanna Sinisalolta ja ruokakirjailija Saku Tuomiselta. Kiva lisä on myös se, että monen matkaidean yhteydestä löytyy vinkki, minkälainen matkakirja sopisi reissuun seuraksi. Myös selkeät reitti-ideat esimerkiksi ikimetsämatkalle Puolaan ovat antoisia. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän karttoja ja vinkkejä siitä, miten lentämistä välttäen voi matkustaa maailmalle.

Konkreettisten kohdevinkkien rinnalla tekstit esimerkiksi matkustamisen päästölaskelmista ja reilusta matkailusta ovat tervetulleita. Kokonaisuudessaan Vaihtuvia maisemia tarjoaa siis monipuolisia vinkkejä ja ajatuksia matkailusta. Odotukset kannattaa kuitenkin asettaa minua paremmin kohdilleen, kun kirjan kannet avaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on