Siirry pääsisältöön

Jatta Heinlahti & Jonna Monola: Sadonkaari – satokauden kutsuvimmat reseptit ja ideat

Riemukkaat sävelet ja serenadit nostattavat mielen kevyeksi. Vapun väriloisto innostaa tanssahtelemaan itse elämää ja iloa. Karkailevat ilmapallot pomppivat pilviä päin. Nyt nostetaan poreilevat maljat, nautitaan kulaukset pilvistä pudonneita pisaroita.

Jatta Heinlahti & Jonna Monola:
Sadonkaari – satokauden kutsuvimmat reseptit ja ideat
Aula & Co 2021
173 sivua

Ruokatoimittaja ja stylisti Jatta Heinlahden ja valokuvaaja Jonna Monolan teos Sadonkaari – satokauden kutsuvimmat reseptit ja ideat ei ole pelkkä reseptikokoelma. Ennemminkin se on tunnelmamatka vuodenkiertoon; eräänlainen kokoelma ajatuksia siitä, miten eri vuodenajat näkyvät keittiössä ja ylipäätään elämässä. Resepteistä löytyy ideoita lautaselle mutta myös keittiön ulkopuolelle.

Sadonkaari rakentuu vuodenkierron mukaan. Syksyn sävelestä kuljetaan kohti talvea ja ystävänpäivää, keväällä nautitaan pääsiäisen tunnelmasta ja kevään karnevaalista, alkukesän juhlista siirrytään keskikesän taikaan ja sadonkorjuuseen. Matkan varrella voidaan nauttia kurpitsakakkua, joululeipää ja paahdettua parsaa, koristeeksi voidaan rakentaa syysseppele ja hemmottelua varten sopii laventelinen ruusukuorinta. 


Sadonkaari
 on viehättävä teos, joka hellii aisteja monin tavoin. Jonna Monolan kauniit ja rauhoittavat kuvat sopivat hyvin lempeään tekstiin. Ohjeiden ja vinkkien myötä voi nähdä itsensä nostamassa ystävyyden maljaa tai nauttimassa palaa kevätpilven reunaa, pavlovaa. Aisteja kutkuttavat myös musiikkivinkit, jotka ovat oiva lisä teoksen vinkkien keskellä.

Sadonkaari – satokauden kutsuvimmat reseptit ja ideat on mainio lahjavinkki tunnelmoijalle ja nautiskelijalle. Omaan hyllyynkin se sopii mainiosti, kirjan äärelle palaa mielellään useampia kertoja vaikka vain katselemaan silmää hivelevää kokonaisuutta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...