Kevätlämpimät ovat jatkuneet jo pitemmän aikaa, eikä lunta ole enää kuin vaarojen varjoisimmilla rinteillä. Järripeipon siritys sekoittuu Mantokosken pauhuun, jokiranta kivikkoineen sammaleineen lemuaa. Kosken rinta on rottingilla. Ääni ja tuoksu ovat kantautuneet jo kylälle asti. Kylää joen takaa valvova Ailigas-tunturi tekee äänen kuljettamisessa osansa: vesistön jokia laaksoittavat vaarat kaikuvat, kaitsevat soinnit huomaansa.
Runoilija, muusikko ja kulttuuri- ja ympäristöaktivisti Niillas Holmbergin esikoisromaani Halla Helle on kiehtova yhdistelmä arkista elämää ja henkistä ulottuvuutta. Romaani vie Saamenmaalle ja asettaa kokijaksi ja katsojaksi Samun, joka on ulkopuolinen mutta haluaa päästä osaksi yhteisöä.
Samu on papinpoika, joka saapuu Utsjoelle kirjastonhoitajaksi. Pohjoiseen häntä houkuttaa Elle, saamelaistaiteilija, jonka taiteilijanimi on Halla Helle. Elle lähettää Samulle runoiksi muuntamiaan uniensa kuvauksia, ja niitä Samu ryhtyy tulkitsemaan Freudin ja Jungin hengessä. Samalla hän yrittää päästä selville itsestään, juuristaan ja yhteisöstä, joka on moninainen ja elävä, läsnä nykyajassa ja yhteydessä perinteeseen.
Halla Helle avaa hienosti saamelaisten asemaa ja historiaa. Mytologia on vahvasti läsnä samalla, kun Samu yrittää psykologian keinoin ymmärtää naista, joka häntä kiinnostaa, ja samalla myös seutua, joka häntä vetää puoleensa. Samu yritys ymmärtää sitä maailmaa, jonka osaksi hän haluaa asettua, on kiinnostavaa. Pidänkin paljon romaanin kertojavalinnasta: Samun hahmon kautta välittyy käsitys ulkopuolisuudesta ja siitä, miten aina ei ole helppoa ymmärtää, vaikka ymmärryksen halua onkin.
Romaanin kieli on vakuuttavaa ja kaunista. Aika ajoin kieli tosin kompastelee mielestäni hieman tarpeettomaan kikkailuun mutta pääosin kerrontaa kuuntelee mielellään ja kuvailua mielessä hellien.
Joella tuntuu olevan kaksijakoisia tuntemuksia siitä, miksi se rupeaisi. Se hengähtää tämän tästä järveksi, vuolastuu aina vain toviksi ennen kuin rannat taas loittonevat toisistaan. Lopulta se saa jahkailtua itsensä Tenoon.
Halla Helle muualla: Kirjaluotsi.
Minä rakastuin tämän kirjan kieleen. Saamelaisuus tulee tutuksi tämän kirjan sivuilla hyvin värikkäästi.
VastaaPoistaSaamelaisuutta tämä ilmentää hienosti, samoin sitä, miten valtaväestö on saamelaisia kohdellut. Silmiä avaava teos.
Poista