Siirry pääsisältöön

Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä


Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Paitsi että. Voiko päivä olla varsinaisesti hyvä, jos tasa-arvon suhteen on edelleenkin sarkaa kynnettävänä ja paljon työtä tehtävänä? Onko edelleen niin, että tasa-arvo on kaunis sana mutta toimet sen toteuttamiseksi jäävät vain juhlapuheisiin? Onko Minna Canthin (1844–1897) ajoista mikään muuttunut?

On toki moni asia muuttunut, mutta edelleen on paljon tehtävää. Sen osoittavat esimerkiksi viime aikojen somekohut, jotka todistavat sen, että edelleen nainen joutuu puolustamaan paikkaansa. Siksi on tarpeen, että tasa-arvon juhlimisen lisäksi mietitään, mitä voidaan tehdä, jotta Suomi olisi todellisuudessa tasa-arvon mallimaa ja vaalisi niitä ihanteita, joita jo Canth aikanaan tasa-arvon edelläkävijänä nosti esille.


Minna Canthin perintö on yllättävän ajankohtainen siis edelleen ja sitä tulee vaalia. Yksi konkreettinen toimi, joka perinnön vaalimiseksi voidaan tehdä, on Minna Canthin kotitalon, Kanttilan, korjaustyö. Viime aikoina on Kuopiosta kantautunut ilahduttavia uutisia, kun Minna Canthin talo ry on saanut Kanttilan kunnostusurakkaa etenemään askel askeleelta, vaikka tilanne näytti jo jossain vaiheessa epätoivoiselta. Yhdistyksen toimintaan ja siihen, miten kuka tahansa voi tukea Kanttilan elinkelpoisuutta, voi tutustua osoitteessa kanttila.fi

Helposti voisi ajatella, että mitä yhdestä talosta. "Yhteen taloon" kuitenkin tiivistyy varsin paljon ja talon voi perustellusti ajatella symboloivan sitä, miten paljon vahvaa naista, joka omana aikanaan ja myöhemminkin ravisteli yhteiskunnallista ajattelua voimakkaasti, arvostetaan. 

Tänään, huomenna ja kaikkina muina päivinä sopiikin kysyä: Onko minulla ja sinulla Canthia? Onko meillä kanttia vaalia Minna Canthin perintöä ja huolehtia siitä, että hänen sanomansa elää ja saa sijaa edelleen? Sanoma on ajankohtainen yhä vain, ja siksi on tärkeää, että Minna Canth pidetään esillä ja näkyvissä muinakin päivinä kuin maaliskuun yhdeksäntenätoista.

Kirjoitus on osa kirjabloggaajien, -vloggaajien ja -somettajien yhteistä kampanjaa, jota voi seurata somessa tunnisteella #minullaoncanthia

Lisätietoja: Aino-Maria Savolainen ammanblogi@gmail.com ja Amman lukuhetki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on