Siirry pääsisältöön

Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä


Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Paitsi että. Voiko päivä olla varsinaisesti hyvä, jos tasa-arvon suhteen on edelleenkin sarkaa kynnettävänä ja paljon työtä tehtävänä? Onko edelleen niin, että tasa-arvo on kaunis sana mutta toimet sen toteuttamiseksi jäävät vain juhlapuheisiin? Onko Minna Canthin (1844–1897) ajoista mikään muuttunut?

On toki moni asia muuttunut, mutta edelleen on paljon tehtävää. Sen osoittavat esimerkiksi viime aikojen somekohut, jotka todistavat sen, että edelleen nainen joutuu puolustamaan paikkaansa. Siksi on tarpeen, että tasa-arvon juhlimisen lisäksi mietitään, mitä voidaan tehdä, jotta Suomi olisi todellisuudessa tasa-arvon mallimaa ja vaalisi niitä ihanteita, joita jo Canth aikanaan tasa-arvon edelläkävijänä nosti esille.


Minna Canthin perintö on yllättävän ajankohtainen siis edelleen ja sitä tulee vaalia. Yksi konkreettinen toimi, joka perinnön vaalimiseksi voidaan tehdä, on Minna Canthin kotitalon, Kanttilan, korjaustyö. Viime aikoina on Kuopiosta kantautunut ilahduttavia uutisia, kun Minna Canthin talo ry on saanut Kanttilan kunnostusurakkaa etenemään askel askeleelta, vaikka tilanne näytti jo jossain vaiheessa epätoivoiselta. Yhdistyksen toimintaan ja siihen, miten kuka tahansa voi tukea Kanttilan elinkelpoisuutta, voi tutustua osoitteessa kanttila.fi

Helposti voisi ajatella, että mitä yhdestä talosta. "Yhteen taloon" kuitenkin tiivistyy varsin paljon ja talon voi perustellusti ajatella symboloivan sitä, miten paljon vahvaa naista, joka omana aikanaan ja myöhemminkin ravisteli yhteiskunnallista ajattelua voimakkaasti, arvostetaan. 

Tänään, huomenna ja kaikkina muina päivinä sopiikin kysyä: Onko minulla ja sinulla Canthia? Onko meillä kanttia vaalia Minna Canthin perintöä ja huolehtia siitä, että hänen sanomansa elää ja saa sijaa edelleen? Sanoma on ajankohtainen yhä vain, ja siksi on tärkeää, että Minna Canth pidetään esillä ja näkyvissä muinakin päivinä kuin maaliskuun yhdeksäntenätoista.

Kirjoitus on osa kirjabloggaajien, -vloggaajien ja -somettajien yhteistä kampanjaa, jota voi seurata somessa tunnisteella #minullaoncanthia

Lisätietoja: Aino-Maria Savolainen ammanblogi@gmail.com ja Amman lukuhetki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii