Kun mutteripannu alkoi porista, Laura uskalsi toivoa selviävänsä hengissä aamusta. Ja ehkä koko matkastakin. Edellisenä iltana Villa Alba oli tuntunut kolealta ja vieraalta, mutta nyt, kun aamuaurinko tunkeutui ikkunaluukkujen läpi keittiöön, Lauran mieli suostui tunnistamaan välähdyksiä menneisyydestä. Tässä samassa keittiössä hän oli syönyt aamiaista sisällään kupliva huumaava riemu, jolle vain ensimmäistä kertaa rakastunut uskaltaa antautua.
Poukkoilevan kevättalven ja koronauutisoinnin keskellä tuntuu hyvältä matkustaa mielikuvituksen siivin Italiaan: valeakaasioiden katveeseen, kirsikkapuun alle ja viikunapuun makean puuterimaiseen tuoksuun. Kevään ja kesän kaipuuseen ajatukset Villa Alban hedelmätarhasta perhosineen antavat ensiapua, joka hellii mieltä. Jo pelkästään Vera Valan romaanin Aprikoosiyöt nimi houkuttelee lempeydellään.
Romaanin keskiössä on nelikymppinen Laura, joka matkustaa Italiaan tapaamaan tätiään. Aino on ollut onnettomuudessa ja päätynyt sairaalaan. Tapaturma on Lauralle hyvä syy paeta puuduttavaksi käynyttä elämää ja lähteä etsimään vastauksia kysymyksiin, jotka kalvavat mieltä. Mitä hän elämältään halusi kaksikymmentä vuotta aiemmin tavatessaan Italiassa Alexin, joka kutsui mukaansa Yhdysvaltoihin? Mitä hänen unelmilleen on tapahtunut? Mitä pitäisi tehdä suhteessa Robiniin? Entä mitä salaisuuksia Lauran menneisyydessä piilee?
Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. On tämä päivä, Lauran oleskelu Italiassa ja Ainon toipuminen sairaalassa. On se kesä, joka oli merkityksellinen Lauran kannalta jo ennen tämän syntymää ja jätti jälkeensä suuria salaisuuksia. Usein käy niin, että aikatasoista toinen vetää puoleensa toista enemmän, mutta nyt ei niin käy. Sen sijaan molemmat kiinnostavat ja houkuttavat jatkamaan lukemista.
Molempia aikatasoja värittää romantiikka. Sekä sinä kesänä että tänä päivänä tunteet hehkuvat ja Italian yössä kuiskataan sanoja, joiden merkityksiä on pakko myöhemmin arvailla ja tutkiskella, koska varma ei voi olla. Samaan aikaan molempiin aikatasoihin liittyy tunnelmaa kiristäviä jännitteitä. Jotain kytee pinnan alla, ja salaisuuksien varjossa on vaaransa. Keneen voi luottaa? Onko varjoissa jotain uhkaavaa?
Romanttisuus on joskus minulle kompastuskivi, ainakin jos se nousee tarinassa liian merkittävään osaan. Aprikoosiyöt välttää yltiöromanttisuuden onnistuneesti ja pidänkin siitä, miten tarinaan rakentuu jännitystä, joka pitää otteessaan. Tarina tarjoaa yllätyksiä ja on kerrassaan mainiota, viihdyttävää luettavaa. Sujuva kerronta ja pienet detaljit elämänmenosta Italiassa tekevät kokonaisuudesta nautittavan – jos toki lukukokemus jättää jälkeensä kaihon Italian lämpimiä kevätiltoja ja hehkuvia kesäöitä kohtaan.
Helmet 2021: 46. Kirjassa syödään herkkuja.
Myös Katja on lukenut Aprikoosiyöt.
Kiva kuulla, että kirja ei ole yltiöromanttinen. Jo kirjan nimi houkuttelee lukemaan sen. Ja jännitys ja salaisuudet ovat aina plussaa.
VastaaPoistaTuo kirjan nimi minuakin houkutti, se on viehättävä. Jännitystä ja salaisuuksia tässä on oikein sopivassa määrin.
Poista