Siirry pääsisältöön

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Talo oli kuin luonto, aina ihmistä suurempi. On vieläkin, eikä hän ole sitä enää aikoihin epäillytkään. Hän taapertaa ostoskärryynsä nojaten seuraavalle portille. Huomaa pitkäaikaisen naapurinsa vuosien takaa. Tervehtii iloisesti, mutta tämä käyttäytyy niin kuin muutkin. Ei ole näkevinään, kiiruhtaa askeleitaan. Hänen tekisi mieli huutaa suorat sanat, mutta olkoot. Voimat pitää keskittää selviytymiseen, hän ajattelee ja kaivaa pressun ja peittojen alta kärrystä suuren vesikanisterin. Se on painava. On mahdotonta nostaa sitä huulille ilman, että kallisarvoista vettä valuisi rinnuksille. Hän huitoo lähellä oleville ihmisille, mutta kukaan ei edes katso päin, saati että auttaisi.

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
Like 2019
äänikirjan lukija Jonna Järnefelt
kesto 9 t 31 min

Tuija emännöi jälleen kirjablogien naistenviikkoa. Tämänvuotisen naistenviikon avaan Hanna-Riikka Kuisman romaanilla Kerrostalo: juhlistetaan samalla Riikan nimipäivää!

Finlandia-ehdokkaana olleen romaanin keskipiste on valtava kerrostalo, joka aikanaan oli lupaus aineellisesta hyvinvoinnista, kun tehtaan työläiset saivat työpaikan ohella vuokra-asunnon uudesta kerrostalosta. Vuodet eivät kuitenkaan ole olleet talolle armollisia vaan betonibunkkeri pitää sisällään tummuutta ja ankeutta yllin kyllin. Muuta yltäkylläistä ei oikeastaan olekaan tarjolla.

Elämää kerrostalossa kuvataan usean henkilön kautta. Kokijoita on lapsesta vanhukseen ja siltä väliltä, kullakin oma asemansa niin tarinassa kuin yhteisössä, kullakin oma historiansa. Katse kohdistuu vahvasti  tähän hetkeen: tulevaisuutta ei juuri ole näkyvissä vaan useimpien kohdalla elämä on näköalatonta ja vailla vaihtoehtoja.

Romaanin kuvaama maailma on lohduton. Henkilöt ovat ajautuneet syrjään valtavirrasta ja kerrostalo muodostaa ikään kuin oman yhteiskuntansa, jota säätelevät omat lait – ja kasvoton omistaja, joka tuo pihaan aidat ja portit, taloon valvontakamerat ja vartijat. Kerrostalo on omanlaisensa vankila, josta on vaikea päästä pois. Köyhyys, päihteet ja mielenterveyden ongelmat ovat arkipäivää.

Satuttavinta romaanissa on se, miten kaukana tavallinen, hyvä arki ihmisten elämästä on. Yhteiskunta pitää kyllä huolta tiettyyn rajaan saakka mutta jättää samalla ihmiset selviämään totaalisen yksin. Romaanin henkilöt selviävät miten parhaiten taitavat, eivätkä kaikki selviä. Betoniviidakko on armoton ja raaka.

Hanna-Riikka Kuisman romaani on inhorealistinen ja tummasävyinen, valoa ei juuri ole näkyvissä. Tarinassa on runsaasti elementtejä, jotka voivat olla (ja myös ovat) totta. Yhteiskunnan eri osien eriytyminen ja syrjäytyneiden ajautuminen omiin oloihinsa, pärjäämään omillaan, ei ole mikään fiktiivinen ilmiö vaan todellisuutta. Niiltä vain on usein helppo sulkea silmänsä.

Kerrostalo on ahdistava ja silmiä avaava romaani, joka on taitavasti rakennettu ja kirjoitettu. Tarina tuo vaikuttavalla tavalla esille yksilöitä, jotka ovat ajautuneet maanpäälliseen helvettiin eivätkä löydä avaimia, joilla avata portti vapauteen.


Kerrostalosta kirjoittavat myös ainakin Airi, Tiina ja Arja.

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua, tuntuu olevan omalla tavallaan osuva kuvaus nykyajasta. Kirja jäi mieleen F-kisoista, ja äänikirjassa näkyy olevan kiinnostava ääni lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä toimi äänikirjanakin hyvin (Jonna Järnefelt on mainio lukija), mutta toki vaihtuvat näkökulmat tuovat kuunteluun hieman haastetta.

      Poista
  2. Tämä oli jännittävä teos, jotain inhorealismin ja dystopian väliltä. Yksi viime vuoden parhaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan osannut odottaa, että Kerrostalo olisi niin kiinnostava kuin lopulta oli. Tummasävyinen kyllä, mutta hyvin kiintoisa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok