Siirry pääsisältöön

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Talo oli kuin luonto, aina ihmistä suurempi. On vieläkin, eikä hän ole sitä enää aikoihin epäillytkään. Hän taapertaa ostoskärryynsä nojaten seuraavalle portille. Huomaa pitkäaikaisen naapurinsa vuosien takaa. Tervehtii iloisesti, mutta tämä käyttäytyy niin kuin muutkin. Ei ole näkevinään, kiiruhtaa askeleitaan. Hänen tekisi mieli huutaa suorat sanat, mutta olkoot. Voimat pitää keskittää selviytymiseen, hän ajattelee ja kaivaa pressun ja peittojen alta kärrystä suuren vesikanisterin. Se on painava. On mahdotonta nostaa sitä huulille ilman, että kallisarvoista vettä valuisi rinnuksille. Hän huitoo lähellä oleville ihmisille, mutta kukaan ei edes katso päin, saati että auttaisi.

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
Like 2019
äänikirjan lukija Jonna Järnefelt
kesto 9 t 31 min

Tuija emännöi jälleen kirjablogien naistenviikkoa. Tämänvuotisen naistenviikon avaan Hanna-Riikka Kuisman romaanilla Kerrostalo: juhlistetaan samalla Riikan nimipäivää!

Finlandia-ehdokkaana olleen romaanin keskipiste on valtava kerrostalo, joka aikanaan oli lupaus aineellisesta hyvinvoinnista, kun tehtaan työläiset saivat työpaikan ohella vuokra-asunnon uudesta kerrostalosta. Vuodet eivät kuitenkaan ole olleet talolle armollisia vaan betonibunkkeri pitää sisällään tummuutta ja ankeutta yllin kyllin. Muuta yltäkylläistä ei oikeastaan olekaan tarjolla.

Elämää kerrostalossa kuvataan usean henkilön kautta. Kokijoita on lapsesta vanhukseen ja siltä väliltä, kullakin oma asemansa niin tarinassa kuin yhteisössä, kullakin oma historiansa. Katse kohdistuu vahvasti  tähän hetkeen: tulevaisuutta ei juuri ole näkyvissä vaan useimpien kohdalla elämä on näköalatonta ja vailla vaihtoehtoja.

Romaanin kuvaama maailma on lohduton. Henkilöt ovat ajautuneet syrjään valtavirrasta ja kerrostalo muodostaa ikään kuin oman yhteiskuntansa, jota säätelevät omat lait – ja kasvoton omistaja, joka tuo pihaan aidat ja portit, taloon valvontakamerat ja vartijat. Kerrostalo on omanlaisensa vankila, josta on vaikea päästä pois. Köyhyys, päihteet ja mielenterveyden ongelmat ovat arkipäivää.

Satuttavinta romaanissa on se, miten kaukana tavallinen, hyvä arki ihmisten elämästä on. Yhteiskunta pitää kyllä huolta tiettyyn rajaan saakka mutta jättää samalla ihmiset selviämään totaalisen yksin. Romaanin henkilöt selviävät miten parhaiten taitavat, eivätkä kaikki selviä. Betoniviidakko on armoton ja raaka.

Hanna-Riikka Kuisman romaani on inhorealistinen ja tummasävyinen, valoa ei juuri ole näkyvissä. Tarinassa on runsaasti elementtejä, jotka voivat olla (ja myös ovat) totta. Yhteiskunnan eri osien eriytyminen ja syrjäytyneiden ajautuminen omiin oloihinsa, pärjäämään omillaan, ei ole mikään fiktiivinen ilmiö vaan todellisuutta. Niiltä vain on usein helppo sulkea silmänsä.

Kerrostalo on ahdistava ja silmiä avaava romaani, joka on taitavasti rakennettu ja kirjoitettu. Tarina tuo vaikuttavalla tavalla esille yksilöitä, jotka ovat ajautuneet maanpäälliseen helvettiin eivätkä löydä avaimia, joilla avata portti vapauteen.


Kerrostalosta kirjoittavat myös ainakin Airi, Tiina ja Arja.

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua, tuntuu olevan omalla tavallaan osuva kuvaus nykyajasta. Kirja jäi mieleen F-kisoista, ja äänikirjassa näkyy olevan kiinnostava ääni lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä toimi äänikirjanakin hyvin (Jonna Järnefelt on mainio lukija), mutta toki vaihtuvat näkökulmat tuovat kuunteluun hieman haastetta.

      Poista
  2. Tämä oli jännittävä teos, jotain inhorealismin ja dystopian väliltä. Yksi viime vuoden parhaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan osannut odottaa, että Kerrostalo olisi niin kiinnostava kuin lopulta oli. Tummasävyinen kyllä, mutta hyvin kiintoisa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...