Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa

"Kadehdin islantilaisilta heidän taitoaan olla kaikessa maailman parhaita ja ottaa kehut vastaan välittömästi hymyillen. Olen kateellinen, koska en itse pysty siihen. Maailman parhaaksi pyrkiminen ei ole helppoa, kun on henkisesti kotoisin Kanta-Hämeestä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan Karjalasta."
Satu Rämö:
Islantilainen voittaa aina.
Elämää hurmaavien harhojen maassa.
(WSOY 2015)
282 sivua
Yksi lukemisen sivuvaikutuksia on se, että ennakkoluulot ja kummalliset käsitykset karisevat. Minulla on ollut käsitys Islannista maana, jossa on pahaa ruokaa ja kamalan kallista (nämä tiedot omaksuin ystävältäni, joka kävi Islannissa joskus vuonna kolme). Mielikuva puuttomasta saaresta jäätiköineen ja vinhasti puhaltavine tuulineen ei ole myöskään houkutellut. En ole ymmärtänyt, miksi suomalainen lähtisi palelemaan keskelle hyistä merta, kun kotonakin on aivan riittävän kylmä. Olen ajatellut pientä maata yhtenä kotimaamme sisarena, joka ei ole liiemmin kiinnostanut tai herättänyt tunteita.

Vaan jopas alkoi kiinnostaa, kun Satu Rämön kirjan luin. Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa tarjoaa lukijalleen ihastuttavan, viihdyttävän ja ilahduttavan kuvan pienen saarivaltion pienestä kansasta ja suomalaisnaisen elämästä siellä.

Tarina alkaa kesästä 2001, kun Satu Rämö työskentelee Kreetalla. Sattuman myötä siellä herää mielenkiinto Euroopan toisella laidalla sijaitsevaa Islantia kohtaan, eikä mene kauan, kun nuori opiskelija laskeutuu Islannin kamaralle aloittamaan vaihto-oppilasjaksoaan. Siitä alkaa retki islantilaisuuteen.

Islantilaisia ja Islantia Satu Rämö kuvaa kiehtovasti:
Islannissa vuoden keskilämpötila on neljä astetta, kesälämpötila nousee harvoin kahteenkymmeneen ja kouluja suljetaan talviaikaan yllättävien lumivyöryjen tai kovan tuulen takia. Luulisi, että tällaisessa maassa kannattaisi pukeutua paksuihin tuulitakkeihin ja pitkiin kalsareihin. Mutta turha luulo. Ei täällä pukeuduta kaupungille sateenkestävään takkiin. Täällä tehdään, mitä huvittaa.
Islanti on luonnonoikku. Sieltä löytyvät tulivuoret ja jäätiköt sekä Euroopan suurimmat vesiputoukset ja lämpimät kylvyt. Rajanaapureita ei ole, kuten ei ole raideyhteyksiäkään. Tuulen piiskaamissa pikkuruisissa rannikkokylissä saattaa asua vain muutama kymmenen ihmistä.
Islantilaiset ovat omanlaatuisiaan, ja meille suomalaisille varmasti tekisi hyvää opetella islantilaista optimismia ja itseluottamusta. Hulvattomaan, kritiikittömään suitsutukseen Rämö ei kirjassaan kuitenkaan sorru vaan nostaa esille myös asioita, jotka eivät saarivaltiossa hoidu kovin mallikkaasti. Esimerkiksi vuoden 2008 talouskriisin (vai pitäisikö sanoa taloudellisen katastrofin?) syistä ja seurauksista kirjailija puhuu mielenkiintoisesti möyhentäen ja kritisoi muun muassa sitä, miten tavallisen islantilaisen on ollut laman jälkeen vaikea tulla peruspalkallaan toimeen.

Jos oli maan talous hallitsemattomissa, on hallitsematon myös tuo kiehtova, hurmaava ja vaarallinenkin tulen ja jään maa, jota eivät talouden heilahtelut ravistele, se vain elää omaa elämäänsä. Omituista islantilaiseen mielenmaisemaan sopivaa sattumaa on, että erään Eyjafjallajökullin tulivuoren ansiosta talous pelastuu, kun Islannista tulee hetkessä maailman keskipiste. Ei ihme, että Islannista löytyy edelleen heitä, jotka uskovat menninkäisiin.

Päällimmäiseksi kirjasta jää tavattoman hyvä mieli - ja vahva halu päästä matkustamaan Islantiin. Vaikka Islantilainen voittaa aina ei varsinainen matkaopas olekaan vaan ennemminkin kuvaus eräästä kiehtovasta kansasta ja maasta, lähtee kirja takuuvarmasti matkaseurakseni, jos joskus tulen ja jään maahan suuntaan. Ja jos matkahaaveeni ei toteudukaan, toimikoon teos reissun korvikkeena. Satu Rämön elävän tekstin ja kirjan sivuja elävöittävien Björgvin Hilmarssonin valokuvien myötä tuntuu, kuin melkein olisin jo matkalla.

Myös Henna on kurkannut tämän kirjan myötä Islantiin. Kirjailija itse pitää Salamatkustaja-blogia.

Kommentit

  1. Ihana palaute, kiitos :) Tervetuloa tänne päin kyläilemään joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti matkahaaveesta tulee jonain päivänä totta!

      Poista
  2. Olen ehtinyt kuunnella kirjaa puolituntia ja olen ihan myyty. Olen myös jo täysin vakuuttunut, että jos joskus saan matkarahat kasaan, lähden Satulle kylään.

    VastaaPoista
  3. Tämä tosiaan jätti hyvän mielen :) Kirjan myötä oppi paljon uutta Islannista, vieläpä hyvin kerrottuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuttavan viihdyttävässä paketissa Rämö Islanti-tietoa tarjoilee. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…