Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa

"Kadehdin islantilaisilta heidän taitoaan olla kaikessa maailman parhaita ja ottaa kehut vastaan välittömästi hymyillen. Olen kateellinen, koska en itse pysty siihen. Maailman parhaaksi pyrkiminen ei ole helppoa, kun on henkisesti kotoisin Kanta-Hämeestä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan Karjalasta."
Satu Rämö:
Islantilainen voittaa aina.
Elämää hurmaavien harhojen maassa.
(WSOY 2015)
282 sivua
Yksi lukemisen sivuvaikutuksia on se, että ennakkoluulot ja kummalliset käsitykset karisevat. Minulla on ollut käsitys Islannista maana, jossa on pahaa ruokaa ja kamalan kallista (nämä tiedot omaksuin ystävältäni, joka kävi Islannissa joskus vuonna kolme). Mielikuva puuttomasta saaresta jäätiköineen ja vinhasti puhaltavine tuulineen ei ole myöskään houkutellut. En ole ymmärtänyt, miksi suomalainen lähtisi palelemaan keskelle hyistä merta, kun kotonakin on aivan riittävän kylmä. Olen ajatellut pientä maata yhtenä kotimaamme sisarena, joka ei ole liiemmin kiinnostanut tai herättänyt tunteita.

Vaan jopas alkoi kiinnostaa, kun Satu Rämön kirjan luin. Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa tarjoaa lukijalleen ihastuttavan, viihdyttävän ja ilahduttavan kuvan pienen saarivaltion pienestä kansasta ja suomalaisnaisen elämästä siellä.

Tarina alkaa kesästä 2001, kun Satu Rämö työskentelee Kreetalla. Sattuman myötä siellä herää mielenkiinto Euroopan toisella laidalla sijaitsevaa Islantia kohtaan, eikä mene kauan, kun nuori opiskelija laskeutuu Islannin kamaralle aloittamaan vaihto-oppilasjaksoaan. Siitä alkaa retki islantilaisuuteen.

Islantilaisia ja Islantia Satu Rämö kuvaa kiehtovasti:
Islannissa vuoden keskilämpötila on neljä astetta, kesälämpötila nousee harvoin kahteenkymmeneen ja kouluja suljetaan talviaikaan yllättävien lumivyöryjen tai kovan tuulen takia. Luulisi, että tällaisessa maassa kannattaisi pukeutua paksuihin tuulitakkeihin ja pitkiin kalsareihin. Mutta turha luulo. Ei täällä pukeuduta kaupungille sateenkestävään takkiin. Täällä tehdään, mitä huvittaa.
Islanti on luonnonoikku. Sieltä löytyvät tulivuoret ja jäätiköt sekä Euroopan suurimmat vesiputoukset ja lämpimät kylvyt. Rajanaapureita ei ole, kuten ei ole raideyhteyksiäkään. Tuulen piiskaamissa pikkuruisissa rannikkokylissä saattaa asua vain muutama kymmenen ihmistä.
Islantilaiset ovat omanlaatuisiaan, ja meille suomalaisille varmasti tekisi hyvää opetella islantilaista optimismia ja itseluottamusta. Hulvattomaan, kritiikittömään suitsutukseen Rämö ei kirjassaan kuitenkaan sorru vaan nostaa esille myös asioita, jotka eivät saarivaltiossa hoidu kovin mallikkaasti. Esimerkiksi vuoden 2008 talouskriisin (vai pitäisikö sanoa taloudellisen katastrofin?) syistä ja seurauksista kirjailija puhuu mielenkiintoisesti möyhentäen ja kritisoi muun muassa sitä, miten tavallisen islantilaisen on ollut laman jälkeen vaikea tulla peruspalkallaan toimeen.

Jos oli maan talous hallitsemattomissa, on hallitsematon myös tuo kiehtova, hurmaava ja vaarallinenkin tulen ja jään maa, jota eivät talouden heilahtelut ravistele, se vain elää omaa elämäänsä. Omituista islantilaiseen mielenmaisemaan sopivaa sattumaa on, että erään Eyjafjallajökullin tulivuoren ansiosta talous pelastuu, kun Islannista tulee hetkessä maailman keskipiste. Ei ihme, että Islannista löytyy edelleen heitä, jotka uskovat menninkäisiin.

Päällimmäiseksi kirjasta jää tavattoman hyvä mieli - ja vahva halu päästä matkustamaan Islantiin. Vaikka Islantilainen voittaa aina ei varsinainen matkaopas olekaan vaan ennemminkin kuvaus eräästä kiehtovasta kansasta ja maasta, lähtee kirja takuuvarmasti matkaseurakseni, jos joskus tulen ja jään maahan suuntaan. Ja jos matkahaaveeni ei toteudukaan, toimikoon teos reissun korvikkeena. Satu Rämön elävän tekstin ja kirjan sivuja elävöittävien Björgvin Hilmarssonin valokuvien myötä tuntuu, kuin melkein olisin jo matkalla.

Myös Henna on kurkannut tämän kirjan myötä Islantiin. Kirjailija itse pitää Salamatkustaja-blogia.

Kommentit

  1. Ihana palaute, kiitos :) Tervetuloa tänne päin kyläilemään joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti matkahaaveesta tulee jonain päivänä totta!

      Poista
  2. Olen ehtinyt kuunnella kirjaa puolituntia ja olen ihan myyty. Olen myös jo täysin vakuuttunut, että jos joskus saan matkarahat kasaan, lähden Satulle kylään.

    VastaaPoista
  3. Tämä tosiaan jätti hyvän mielen :) Kirjan myötä oppi paljon uutta Islannista, vieläpä hyvin kerrottuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastuttavan viihdyttävässä paketissa Rämö Islanti-tietoa tarjoilee. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on