Siirry pääsisältöön

Kirjaostoksilla!

Taapero nukkui huonosti yön, eikä itku ollut kaukana, kun tuo elämäni valo avasi silmänsä ammolleen kello 5.40. Väsytti armottomasti eikä mielikään ollut virkein mahdollinen. Haukotellen vein lapsen päivähoitoon ja päätin ennen työpäivän alkua käväistä kirjakaupassa, kun en eilen, virallisena Kirjan ja ruusun päivänä, ostoksille ehtinyt. 

Lähtökohdat päivälle eivät siis olleet parhaat mahdolliset. Kaupungille päästyäni huomasin, että kirjakauppa ei vielä ollutkaan auki. Kipakassa tuulessa värjötteleminen ei houkutellut, joten menin läheiseen kahvilaan odottelemaan. Päivän lehteä rauhassa lueskellessa ja kahvia siemaillessa alkoi mieliala yllättäen kääntyä nousuun, ja lopulta ihmettelin, miksei rauhallinen kahvituokio kaupungilla ole aiemmin kuulunut päiväohjelmaani edes vaikka kerran vuodessa. Ennemminkin olen kulkenut samaa rataa kotoa lapsen hoitopaikan kautta töihin ja iltapäivällä sama rata toisinpäin, joskus välissä kiireinen kauppareissu.


Kahviteltuani pääsin kirjakauppaan ja hämmennyin kirjojen keskellä niin, että unohdin, mitä kirjoja olin ajatellut etukäteen, kun pohdin ostosvaihtoehtoja. Kirjakaupan ihana myyjä suositteli Elina Hirvosen uutuutta, ja se kädessä marssin viimein kassalle, mistä sain mukaani myös tämän vuoden kaupanpäällisen, Kari Hotakaisen Kantajan.

Olen iloinen siitä, että Kirjan ja ruusun päivän kampanjaa on pidennetty kolmeen päivään. Eilen en olisi millään ehtinyt ostoksille, mutta tänään aikaa onneksi oli. Ostosterapia teki tehtävänsä ja tätä kirjoittaessani olen huomattavasti paremmalla tuulella kuin pari tuntia sitten. Kirjat sulostuttavat elämääni jälleen kerran!

Kommentit

  1. Kirjallisuus on aina yhtä ihanan hellivää, samoin kuin ne omat pienet hetket :) Ja voi, kylläpä tuo kirjoituksesi ensimmäinen virke nosti muistoja mieleen... Mutta kyllä, elämän valo se huonosti nukkuva ja liian aikaisin heräilevä lapsi silti on <3 Ihania kirjahetkiä ja valosäteilyä sinulle - ja parempiunisia öitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta: vaikka välillä riepoo, on tuo pieni ihminen niin suuri ja tärkeä osa elämää. ♥ Kiitos Katja, ihanaa valoa viikonloppuusi ja hyviä lukuhetkiä! ☺

      Poista
  2. Pienikin irtiotto normiarjesta piristää todella paljon eli kahvitteluhetkestä saa voimaa :). Mukavaa, että ehdit ostoksille kaiken kiireen ja muun keskellä. Sinä näemmä sait myös ruusun, minulta se vielä uupuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ruusun itse asiassa jo eilen, virallisena päivänä. Se oli mukava yllätys. ☺

      Poista
  3. On ne kirjat vaan ihme tyyppejä. Pari päivää sitten, kun oli hyvin sininen päivä, niin lohduksi raahasin kirjastosta ison läjän kirjoja.

    Ostin K&R:n varjolla tyttärelleni yhden Keplo Leutokalman, jota hän on himoinnut jo viikkoa. Näin en tullut pettäneeksi lupaustani olla ostamatta itselleni vähään aikaan kirjoja. :) Tuon Hirvosen luin justiinsa. Odottelen aatoksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoissa on tosiaan ihmeellistä voimaa.
      Minun olisi korkea aika taas ryhtyä ostolakkoon. Kummallisesti ja vaivihkaa on kotiin hiipinyt kirjoja, jotka olen ihan itse tullut ostaneeksi. Hassuja veitikoita ovat nuo kirjat, kun niin omia reittejään hiippailevat.

      Poista
  4. Teit hyvän ostoksen! Ja miten hyvä hetki aamuun!

    Minua hymyilytti tuo aamukuvauksesi, sillä niin monta kertaa poikkeaminen kirjakaupassa tai kirjastossa on tasoitellut omia kaoottisia tai väsymyksen täyttämiä päiviäni. Kirjoilla on rauhoittava vaikutus. En olisi myöskään ikinä uskonut, miten tärkeiksi ovat tulleet ne muutamat arkipäivät, jolloin mies vie lapsen hoitoon ja minä luen bussissa työmatkat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tosiaan ottaa asiaksi, että edes joskus "varastaa" itselle omaa aikaa ja käy kirjakaupassa vaikka vain haistelemassa ilmaa. Liian usein olen (muka) kamalan kiireinen ja kuljen laput silmillä työpaikan ja kodin väliä.
      Uskon, että ostokseni on hyvä. Kunpa vain ehtisin kirjan pariin pian! Hotakaisen jo luinkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...