Siirry pääsisältöön

Minna Roininen: Unohdetut ovet - valintoihin perustuva syväkirja

"Päivät yksin talossa liukuivat raukeina toistensa ylitse, eikä Alma pukenut kertaakaan päälleen eikä hakenut postia laatikosta eikä sammuttanut televisiota kuin yöksi. Se välkehti äänettömästi taustalla silloinkin, kun hän ei jaksanut pelata eikä kuunnella mainoksia tai televisiopsykiatrin älytöntä puppupuhetta, makasi vain sohvalla milloin missäkin oudossa asennossa ja söi jotakin, mitä kaapeista oli sattunut löytymään. Ennen lähtöään Simon oli ostanut pakastimeen täyteen pizzoja ja valmiskeittoja."
Minna Roininen:
Unohdetut ovet - valintoihin perustuva syväkirja
(Kirjalabyrintti 2015)
Minna Roinisen romaani Unohdetut ovet on luettavissa sekä perinteisenä romaanina että niin sanottuna syväkirjana, joka on mielenkiintoinen, uusi muoto. Syväkirjassa lukija itse vaikuttaa valinnoillaan siihen, miten tarina etenee, ja mahdollisia tarinan loppuja on Kirjalabyrintti-kustantajan mukaan kymmenen. Se, mihin loppuratkaisuun lukeminen päättyy, riippuu lukijan matkan varrella tekemistä valinnoista.

Minä päädyin valitsemaan kustantajan tarjoamista vaihtoehdoista juuri tuon syväkirjan. Koin innostavana sen, että lukijana pääsen vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan tarina etenee. Varsinkin alkuun omia valintoja tuli mietittyä paljonkin, mutta tarinan edetessä alkoi jollain tapaa selkiytyä, millaisia ratkaisuja toivoin henkilöiden tekevän.

Unohdettujen ovien päähenkilö on Alma, joka asuu miehensä Simonin kanssa Tukholmassa. Kun puoliso käy töissä, keskittyy vaimo kotona olemiseen melko kirjaimellisesti: päivät täyttyvät videopelien pelaamisesta ja television tuijottamisesta. Ulkoilmaan Alma pistää nenänsä kohtuullisen harvoin. Kirjallisena hahmona Alma on suorastaan rasittava: Hän on itsekeskeinen ja kohtelee miestään lapsellisen ikävästi. Vaikka hän saa kuulla, että hänen turvallista elämäänsä uhkaa vaara, hänen on vaikea irrottautua omasta pienestä kuplastaan ja ryhtyä toimenpiteisiin. Hänen on helpompi sulkea silmänsä ja yrittää unohtaa, että jokin uhka on olemassa, kuin ryhdistäytyä ja katsoa totuutta silmiin. Toki on tavallaan myös ymmärrettävää, että tieto lähestyvästä uhasta aiheuttaa lamaantumisen, sillä Almalle selviää, että oman todellisuuden rinnalla on toinen todellisuus, jonka olemassaoloa on vaikea käsittää, saati ymmärtää.
Tavallaan todellisuudet ovat kuin kerrostalohuoneistoja. Ne ovat pieniä, ne ovat suuria, isoja ullakkohuoneistoja tai säälittäviä siivouskomeroita, mutta oli miten oli, ne ovat joka tapauksessa kaikki toistensa jatkuvassa puristuksessa. Joissain huoneissa saattaa olla toteutumatta jääneitä mahdollisuuksia tai sellaisia, joiden olisi mahdollista toteutua. Tai ne voivat olla tyhjiä tai täynnä roinaa - tai hirviöitä. Niissä saattaa parveilla kuolleita tai vielä syntymättömiä sieluja, jumalat saattavat piileskellä niissä.
Unohdetut ovet -romaania luonnehditaan psykologiseksi fantasiaromaaniksi, joka sukeltaa unien maailmaan. Mikä on totta ja mikä ei, sitä Alman rinnalla pohtii myös lukija, kun nainen joutuu kummallisen henkivakuutuskauppiaan myötä unien tielle. Romaanin maailma on kummallisesti vinossa ja suuri kysymys on, pystyykö Alma pelastamaan miehensä Simonin kohtalon kovalta kädeltä. Syväkirjassa lukija vaikuttaa suuresti loppuratkaisuun, ja minut se päätös, johon valinnoillani henkilöt ajoin, onnistui yllättämään. Loppuratkaisu oli kuitenkin hyvin perusteltu ja sai pohtimaan omia ratkaisuja tarinan aikana.

Minnan tavoin olin alkuun hyvin innostunut, mutta jossain vaiheessa tuntui, että etenemistä ei kovin paljon tapahdu ja samalla tarina hajoaa liiaksi. Tällaisessa kirjamuodossa haaste lieneekin siinä, miten saa tarinan eheyden ja jäntevyyden säilymään huolimatta siitä, millaisia valintoja lukija tekee. Moneen kertaan lukiessani tulin miettineeksi, että kirjailijan on täytynyt tehdä valtavasti töitä tämän innovatiivisen kirjamuodon parissa - nostan kuvitteellista hattuani. Samaa hattua nostelen tarmokkaasti myös syväkirjan idealle, jolle toivon tulevaisuudessa lisää toteutuksia.

Myös Nina on kirjoittanut Unohdetuista ovista.

Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitän uudenlaisesta lukukokemuksesta!

Kommentit

  1. Syväkirja -onpas tämä mielenkiintoinen juttu! Kirjallisuus muuntuu ja on näköjään saamassa selkeitä pelillisiä muotoja.

    Kiitos tästä ajatuksia herättävästä arviosta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen "pelillisyys" voisi vedota nuoriin, joten toivoisin, että samalla systeemillä julkaistaisiin nuortenkirjoja. Ehkä kirjat voisivat siten saada aivan uusia lukijoita.
      Kiitos, Kaisa Reetta! <3

      Poista
  2. Minä pidin kovasti tästä kirjasta ja arvostelin sen myös blogiini: http://www.ilmestykset.net/2015/03/interaktiivinen-matka-unien-pimealle-puolelle/. Minusta tarina kulki koko ajan eteenpäin (ainakin minun valinnoillani!) eikä hajonnut liikaa, mutta minuun taas interaktiivisuus ei käytännön tasolla vedonnut niin paljoa, vaikka idea viehätti.

    Ja hirveä työ tosiaan tehty tässä! Itse en millään osaisi tehdä tällaista kirjaa, vaikka välillä tuntuukin siltä, että romaanissa voisi olla kymmenen eri loppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syväkurkun muodossa on kiinnostavaa se, miten erilaisia lukukokemuksia tarinasta voi muodostua. Siirrynpä muuten saman tien lukemaan sinun tekstiäsi.

      Poista
  3. Oho, kymmenen erilaista loppua. Nyt alkaa kiinnostaa, että mitä niissä lopuissa tapahtui, minä kurkkasin vain kahta oman loppuni lisäksi. Itse olin tavallaan omaan loppuuni tyytyväinen, mutta nyt kutkuttaa kyllä. Kiinnostava tuttavuus kyllä tämä uusi kirjamuoto ja itsekin nostan kovasti hattua kirjailijalle, mieletön työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yllätyin loppuratkaisusta, johon päädyin, ja suoraan sanottuna olisin toivonut toisenlaista loppua. Siksi kurkkailinkin muitakin vaihtoehtoja. :) Todella kiinnostava muoto tällainen syväkirja on. Saa nähdä, milloin julkaistaan uusi syväkirja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on