Siirry pääsisältöön

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

"Luke oli huoneessaan, ja hän oli noussut sängyllään istumaan varmistuakseen siitä, ettei joutuisi enää palaamaan unensa kauhuihin. Hän hikoili. Kylmänä. Vangittuna. Hän ajatteli Nina Jacobsia polvistumassa sokkona ja sidottuna. Näytelmä oli repinyt Luken auki, ja siinä tyttö oli ollut: tarjonnut itseään pelastettavaksi."
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
(Otava 2015)
Alkuteos Fallout 2014
Suomentanut Marianna Kurtto
Otavan kirjasto 252.
427 sivua
Sadie Jonesin romaani Ehkä rakkaus oli totta kuvaa lontoolaista 1970-luvun teatterimaailmaa. Tarinan päähenkilö on Luke Kanowski, joka haluaa jättää elämänsä pikkukaupungissa taakseen ja muuttaa Lontooseen tavoitellakseen aiemmin sattumalta tapaamiaan teatterilaisia, Paulia ja Leighiä, ja elämänmuutosta. Konttorityö kotikaupungissa ja säännölliset vierailut sairaalassa asuvan äidin luona vaihtuvat roskakuskin osa-aikatyöhön ja näytelmiin.

Teatteri yhdistää Luken Nina Jacobsiin, joka saapuu näyttämölle silmät sidottuna, hauraana ja kauniina. Luke rakastuu, vaikka Nina on pian naimisissa miehen kanssa, joka on jonkinlainen julkimo ainakin teatteripiireissä. Yhden illan juttuihin tottunut mies ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan täydellisen hurmaantumisensa edessä, ja hänen sinnikkyytensä johtaa salasuhteeseen samalla, kun hänen uransa näytelmäkirjailijana lähtee nousuun.

Ehkä rakkaus oli totta on romaani, joka viihdyttää ja vie mukanaan. Tarina on vahva ja saa uppoutumaan nuorten teatterintekijöiden maailmaan. Rakkaus on vahva teema, mutta tässä yhteydessä en puhuisi niinkään hempeän vaaleanpunaisesta rakkaudesta vaan ennemminkin realistisesta, raadollisestakin tunteesta. Tarinan rakkaudentunteisiin sisältyy hyväksikäyttöä, hyötymistä, itsekkyyttä ja mustasukkaisuutta, ja lopulta päädyin miettimään melko paljon suomennoksen nimeä: Milloin rakkaus on totta ja milloin kuvitelmaa? Onko romanttista rakkautta onnellisine loppuineen olemassa vai lähteekö rakastumisen tunne voimakkaasti omista tarpeista? Sekä Luke että Nina tarvitsevat jotain, ainakin heitä yhdistää äidin puute: Ninan äiti hylkäsi tyttärensä varhain ja Luken äiti suljettiin mielisairaalaan poikansa ollessa vain viisivuotias. Nina tarvitsee hyväksyntää tultuaan äitinsä arvostelemaksi ja jäätyään yhä uudelleen äitinsä varjoon: hän jopa valitsee ammattinsa äitinsä vuoksi. Luke taas hyppelee sängystä toiseen, kunnes tavoittaa Ninassa jotain kaipaamaansa. Ja suhteen taustalla on Ninan avioliitto satuttavine leikkeineen.

Oman hienon lisänsä romaaniin tuo miljöö näyttämöineen. Samalla alalla työskentelevät muodostavat tiiviin yhteisön, jossa tutustutaan, mahdollisesti myös ystävystytään ja rakastutaan. Samalla kilpaillaan rooleista, työtehtävistä ja yleisöstä, jännitetään tulevaa ensi-iltaa ja odotetaan näytäntökauden loppumista. Ystävyyden teema muotoutuu vahvasti erityisesti Luken ja Paulin suhteessa, eikä rakkauden tapaan myöskään ystävyys ole vain kauneutta vaan ainakin myös mustasukkaisuutta ja pelkoa. Yksi romaanin ehdottomia vahvuuksia onkin se, että tarina ei ole siirappinen vaan hyvin elämänmakuinen valoineen ja varjoineen. Esimerkiksi vaikka Luke on henkilö, josta on helppo pitää, päätyy hän myös typerään ratkaisuun, joka ärsyttää. Henkilöidensä hapuilevaa etsimistä Sadie Jones kuvaa tarkkanäköisesti ja vivahteikkaasti.

Kirjaa on blogeissa luettu runsaasti. Arvioita löytyy esimerkiksi seuraavista blogeista: Kirjapolkuni, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi, Kaisa Reetta T., IlseläKirsin kirjanurkka, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Reader, why did I marry him, Luetut, lukemattomat, Luettua ja Lumiomena.

Kommentit

  1. Minusta tämä oli myös vetävä kirja ja ihan eri, mitä odotin kirjan nimen ja kannen perusteella. Helposti en enää lue aamuneljään, mutta Jones sai minut tekemään senkin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan suomennettu nimi tosiaan antaa odottaa vähän muuta. :) Tarina imaisi minutkin mukaansa niin, että olin onnellinen, kun oli aikaa uppoutua kirjaan.

      Poista
  2. Tapani mukaan luin tätä itseni kautta ja löysin paljon hurjaa. Löysin paljon nuoruutta ja ihmisiä, jotka jo melkein olin unohtanut. Jones osuu minulla tiettyyn hermoon ja siinä mielessä olen varmaan melko ideaali lukija tälle teokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännittävää huomata, miten kirjat saattavat osua johonkin tiettyyn kohtaan. Joskus on käynyt niinkin, että joku tarina tulee liian lähelle.

      Poista
  3. Hienosti kirjoitettu kirjasta! Kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
  4. Minunkin mielestäni tämä oli hyvin kirjoitettu, koukuttava ja viihdyttävä romaani. Nautin tämän lukemisesta ja henkilöistä, jotka jäävät elämään. Jotain jäin vielä kaipaamaan, mutta hyvä näinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samansuuntaisia ajatuksia kirja minussakin herätti. Suurta jysäystä ei tullut mutta silti romaani on todella hyvä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on