"Olipa kerran Hemuli, joka oli töissä huvipuistossa, mutta sehän ei aina merkitse, että elämä olisi hirveän hauskaa. Hän nipsasi reikiä pääsylippuihin, ettei kukaan saisi pitää hauskaa enemmän kuin kerran, ja tuollainen puuha saattaa tehdä mielen alakuloiseksi, jos sitä joutuu tekemään koko elämänsä ajan."
Kertomuksesta Hemuli joka rakasti hiljaisuutta.
 |
| Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (WSOY 2010) Alkuteos Det osyndliga barnet och andra berättelser 1962 Ensimmäinen suomenkielinen painos 1962. Suomentanut Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010. 145 sivua |
Näkymätön lapsi sisältää ihastuttavia tarinoita Muumilaaksosta. Kertomuksia on kaikkiaan yhdeksän, ja heti ensimmäinen tarina Kevätlaulu vie suloisiin ja tuttuihin tunnelmiin, kun Nuuskamuikkunen totuttuun tapaansa vaeltaa kevään tullen pohjoiseen, kohti muumeja. Tarina on jäänyt television muumisarjasta elävästi mieleen: siinä pieni, innokas otus saa ihailemaltaan Nuuskamuikkuselta nimen: "Ti-ti-uu, käsitätkö, iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa." Kevään tunnelma on tarinassa niin kaunis, että Kevätlaulun lukeminen pitäisi ottaa jokavuotiseksi perinteeksi juuri näihin aikoihin vuodesta.
Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin kertoo nimensä mukaisesti onnettomuuksia pelkäävästä Vilijonkasta. Hahmossa on jotain kovin tunnistettavaa: kukapa ei joskus perusteetta pelkäisi jotain hahmotonta "mörköä", jota ei välttämättä edes ole olemassa tai jota ei ainakaan ole syytä pelätä?
Oli liian kaunis ilma, se oli luonnotonta. Jotain täytyi tapahtua. Hän tiesi sen. Jonnekin taivaanrannan taakse kerääntyi jotakin tummaa ja kauheaa - se sakeni, se lähestyi - nopeammin ja nopeammin...Tarinoissa on paljolti kysymys muiden kanssa olemisesta ja elämisestä. Tarinassa Maailman viimeinen lohikäärme Muumipeikolla on suuri salaisuus, joka tekee olosta jännittävän. Tärkeää on se, miten muut salaisuuteen suhtautuvat:
Muumipeikko ei vastannut. Nyt oli kaikki taas pilalla. Näin kuuluisi olla: ensin pitää piilossa salaisuutta, sitten äkkiä yllättää sillä toiset. Mutta jos asuu perheessä, ei salaisuudesta eikä yllätyksestä tule mitään. Muut tietävät kaiken alusta alkaen eikä silloin mikään ole hauskaa.Mutta onneksi on joku, joka osaa suhtautua salaisuuksiin ja niiden kantajiin viisaasti. Viisaasti ei sen sijaan ole suhtauduttu Ninniin, näkymättömään lapseen, joka saapuu Tuu-tikin mukana muumien luokse. Kertomus näkymättömästä lapsesta on minulle entuudestaan tuttu mutta tarina lapsen oikeanlaisesta kohtaamisesta ei vanhene eikä menetä merkitystään. Ja jos Kevätlaulu kuuluu lukea keväällä, on Kuusi hyvää lukemista joulun alla, juuri ennen kuin jouluhysteria pääsee valloilleen.
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia on ihana, ajatuksia herättävä tarinakokoelma, joka kestää monta, monta lukukertaa.
Tove Janssonin teoksesta muualla:
Lukuisa
Jokken kirjanurkka
Kirjojen keskellä
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Villasukka kirjahyllyssä
Lintusen kirjablogi
Hei mainiota, että haaste innosti sinut lukemaan tämän. Näkymättömän lapsen tarina on minulle tuttu vain piirrosmuumeista, mutta niissäkin se on hyvin puhutteleva.
VastaaPoistaOlen iloinen, että haasteesi minut tähän innosti. Sain hienon lukuelämyksen, joka olisi ehkä jäänyt kokonaan kokematta ilman innoitusta. Tai ainakin se olisi siirtynyt myöhemmäksi.
PoistaJansson on siitä upea kirjailija, että hänellä on kirja/tarina jokaiseen vuodenaikaan ja hetkeen. Kevääseen Kevätlaulu, kesään Kesäkirja (ja tietysti Vaarallinen juhannus!), syksyyn Muumilaakson marraskuu ja talveen Taikatalvi, ihan vain muutamia mainitakseni. Vuosi siis kuluisi oikein mukavasti Toven tahdissa :) Tämä(kin) Janssonin kirja on minulle kovin tärkeä <3
VastaaPoistaTotta, Janssonilla on tosiaan annettavaa kaikkiin vuodenaikoihin. Miten hieno asia meille neljän vuodenajan ihmisille! Ja nuo kaikki mainitsemasi kirjat ovat niin antoisia.
PoistaNäkymätön lapsi on minusta kaikkein koskettavin Janssonin tarinoista. Alan vieläkin itkeä kun katson sen filminä...Tytär muisti, että niin tein alusta asti;)
VastaaPoista<3
Tarinassa on kyllä jotain tavattoman liikuttavaa. Sen viesti meidän jokaisen pitäisi muistaa.
PoistaOi, oletpa sinä Ompun haasteessa jo pitkällä! Minä etana kurkottelen vasta oranssia raitaa enkä ihan heti ehdi siihenkään...
VastaaPoistaNäkymätön lapsi on muumikirjoista se, jonka varmaankin haluan seuraavaksi lukea. Olen lukenut tämän viimeksi joskus lapsena... Kun muumituuli siis jälleen puhaltaa, on ehkä tämän aika.
Itsekin ihmettelin, miten vaivattomasti olen Ompun haasteessa päässyt eteenpäin. :)
PoistaKatja, luulenpa että Näkymätön lapsi voisi olla sinun kirjasi. Siinä on paljon kauniita ajatuksia. Toivottavasti oikeanlaiset tuulet siis pääsevät puhaltamaan.