Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia


"Olipa kerran Hemuli, joka oli töissä huvipuistossa, mutta sehän ei aina merkitse, että elämä olisi hirveän hauskaa. Hän nipsasi reikiä pääsylippuihin, ettei kukaan saisi pitää hauskaa enemmän kuin kerran, ja tuollainen puuha saattaa tehdä mielen alakuloiseksi, jos sitä joutuu tekemään koko elämänsä ajan."
Kertomuksesta Hemuli joka rakasti hiljaisuutta.
Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
(WSOY 2010)
Alkuteos Det osyndliga barnet och andra berättelser 1962
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1962.
Suomentanut Laila Järvinen,
suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010.
145 sivua
Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia tarttui mukaani kirjakaupan tarjouksesta. Hyllyssä se on lukemistaan odotellut, mutta nyt tuli kirja viimein avattua, kun huomasin saavani teoksesta vihreän raidan Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen.

Näkymätön lapsi sisältää ihastuttavia tarinoita Muumilaaksosta. Kertomuksia on kaikkiaan yhdeksän, ja heti ensimmäinen tarina Kevätlaulu vie suloisiin ja tuttuihin tunnelmiin, kun Nuuskamuikkunen totuttuun tapaansa vaeltaa kevään tullen pohjoiseen, kohti muumeja. Tarina on jäänyt television muumisarjasta elävästi mieleen: siinä pieni, innokas otus saa ihailemaltaan Nuuskamuikkuselta nimen: "Ti-ti-uu, käsitätkö, iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa." Kevään tunnelma on tarinassa niin kaunis, että Kevätlaulun lukeminen pitäisi ottaa jokavuotiseksi perinteeksi juuri näihin aikoihin vuodesta.

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin kertoo nimensä mukaisesti onnettomuuksia pelkäävästä Vilijonkasta. Hahmossa on jotain kovin tunnistettavaa: kukapa ei joskus perusteetta pelkäisi jotain hahmotonta "mörköä", jota ei välttämättä edes ole olemassa tai jota ei ainakaan ole syytä pelätä?
Oli liian kaunis ilma, se oli luonnotonta. Jotain täytyi tapahtua. Hän tiesi sen. Jonnekin taivaanrannan taakse kerääntyi jotakin tummaa ja kauheaa - se sakeni, se lähestyi - nopeammin ja nopeammin...
Tarinoissa on paljolti kysymys muiden kanssa olemisesta ja elämisestä. Tarinassa Maailman viimeinen lohikäärme Muumipeikolla on suuri salaisuus, joka tekee olosta jännittävän. Tärkeää on se, miten muut salaisuuteen suhtautuvat:
Muumipeikko ei vastannut. Nyt oli kaikki taas pilalla. Näin kuuluisi olla: ensin pitää piilossa salaisuutta, sitten äkkiä yllättää sillä toiset. Mutta jos asuu perheessä, ei salaisuudesta eikä yllätyksestä tule mitään. Muut tietävät kaiken alusta alkaen eikä silloin mikään ole hauskaa.
Mutta onneksi on joku, joka osaa suhtautua salaisuuksiin ja niiden kantajiin viisaasti. Viisaasti ei sen sijaan ole suhtauduttu Ninniin, näkymättömään lapseen, joka saapuu Tuu-tikin mukana muumien luokse. Kertomus näkymättömästä lapsesta on minulle entuudestaan tuttu mutta tarina lapsen oikeanlaisesta kohtaamisesta ei vanhene eikä menetä merkitystään. Ja jos Kevätlaulu kuuluu lukea keväällä, on Kuusi hyvää lukemista joulun alla, juuri ennen kuin jouluhysteria pääsee valloilleen.

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia on ihana, ajatuksia herättävä tarinakokoelma, joka kestää monta, monta lukukertaa.

Tove Janssonin teoksesta muualla:
Lukuisa
Jokken kirjanurkka
Kirjojen keskellä
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Villasukka kirjahyllyssä
Lintusen kirjablogi

Kommentit

  1. Hei mainiota, että haaste innosti sinut lukemaan tämän. Näkymättömän lapsen tarina on minulle tuttu vain piirrosmuumeista, mutta niissäkin se on hyvin puhutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että haasteesi minut tähän innosti. Sain hienon lukuelämyksen, joka olisi ehkä jäänyt kokonaan kokematta ilman innoitusta. Tai ainakin se olisi siirtynyt myöhemmäksi.

      Poista
  2. Jansson on siitä upea kirjailija, että hänellä on kirja/tarina jokaiseen vuodenaikaan ja hetkeen. Kevääseen Kevätlaulu, kesään Kesäkirja (ja tietysti Vaarallinen juhannus!), syksyyn Muumilaakson marraskuu ja talveen Taikatalvi, ihan vain muutamia mainitakseni. Vuosi siis kuluisi oikein mukavasti Toven tahdissa :) Tämä(kin) Janssonin kirja on minulle kovin tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Janssonilla on tosiaan annettavaa kaikkiin vuodenaikoihin. Miten hieno asia meille neljän vuodenajan ihmisille! Ja nuo kaikki mainitsemasi kirjat ovat niin antoisia.

      Poista
  3. Näkymätön lapsi on minusta kaikkein koskettavin Janssonin tarinoista. Alan vieläkin itkeä kun katson sen filminä...Tytär muisti, että niin tein alusta asti;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinassa on kyllä jotain tavattoman liikuttavaa. Sen viesti meidän jokaisen pitäisi muistaa.

      Poista
  4. Oi, oletpa sinä Ompun haasteessa jo pitkällä! Minä etana kurkottelen vasta oranssia raitaa enkä ihan heti ehdi siihenkään...

    Näkymätön lapsi on muumikirjoista se, jonka varmaankin haluan seuraavaksi lukea. Olen lukenut tämän viimeksi joskus lapsena... Kun muumituuli siis jälleen puhaltaa, on ehkä tämän aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelin, miten vaivattomasti olen Ompun haasteessa päässyt eteenpäin. :)

      Katja, luulenpa että Näkymätön lapsi voisi olla sinun kirjasi. Siinä on paljon kauniita ajatuksia. Toivottavasti oikeanlaiset tuulet siis pääsevät puhaltamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on