Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Jäljet

"Kohti kuolemaa pimenevän hämärän takaa hän näki viimeisen näyn. Se kulki musta huppu päässä ja näytti vitivalkoisin kasvoin aavemaiselta ja pelottavalta.
Miehestä tuntui kuin hän olisi nähnyt itse Kuoleman kasvot."
Markus Ahonen: Jäljet
(Smashwords Edition 2014)
473 sivua (e-kirja)
Markku Isaksson -dekkarisarjassa on tultu kolmanteen osaan, jossa edellisten osien tapaan päädytään suoraan keskelle toimintaa: helsinkiläisestä elokuvateatterista löytyy raa'asti surmattu mies, televisiosta tuttu meteorologi. Surmaaja ei jätä jälkeensä mitään muuta kuin erikoisen jalanjäljen - lähistön valvontakameroiden nauhat ovat kummallisesti tyhjää täynnä. Keskellä rikostutkimuksia Markku Isakssonilla riittää pohdittavaa myös omassa elämässä, kun kollega Markkasesta on tullut avopuoliso ja tämän vanhempien kuoleman aikanaan aiheuttanut henkilö sattuu vastaan tutkinnan aikana.

Tuttuun tapaan jännitystä riittää tässäkin tarinassa. Murhaaja riehuu vapaana ja jatkaa kuolontyötään samalla, kun poliisi on ymmällään ja yrittää edetä tutkimuksissaan vain muutaman pienen johtolangan avulla. Poliisivoimatkaan eivät säily vahingoittumattomina veitsimiehen tiellä, ja rikollisen löytymisen toivo saa sivut kääntymään.

Aikaisempien osien tapaan tarina rakentuu paitsi poliisivoimien toiminnan kuvaamisesta, myös salaperäisen henkilön sisäisestä puheesta, kun murhaajakin päästetään ajoittain ääneen. Uutta sen sijaan on se, että Markku Isaksson tulee aiempaa lähemmäksi ja henkilönä tutummaksi. Tätä muutosta tervehdin ilolla.

Jäljet-dekkarissa minua kuitenkin häiritsee kieli. Vajaat virkkeet ovat kyllä toimiva tehokeino harkiten käytettynä, mutta tässä kirjassa tehokeino on niin runsaassa käytössä, että se alkaa jo syödä itseään. "Nyt. Heillä. Oli. Vihje. Mahdollisuus." -tyyppiset rakenteet alkoivat viimein jo tuskastuttaa, enkä muista, että aiemmissa osissa moista piirrettä olisi häiriöksi asti käytetty.

Jännitystä Markus Ahonen osaa kyllä luoda, ja aiemmista osista pitäneille tätäkin tarinaa voi suositella. Jälleen ollaan Helsingissä, ja kaupungin kadut näyttäytyvät dekkarin sivuilla mukavan mystisessä, jopa pelottavassa valossa.

50 kategoriaa -listalla Jäljet asettuu kohtaan 32. A trilogy seuranaan Isaksson-sarjan aiemmat osat Meduusa ja Palava sydän. Sain Jäljet luettavakseni kirjailijalta - kiitos!

Kirjasta muualla: TuijataHemulin kirjahyllyKirjan pauloissa, YöpöydälläJos vaikka lukisi... ja Ullan luetut kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...