Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Jäljet

"Kohti kuolemaa pimenevän hämärän takaa hän näki viimeisen näyn. Se kulki musta huppu päässä ja näytti vitivalkoisin kasvoin aavemaiselta ja pelottavalta.
Miehestä tuntui kuin hän olisi nähnyt itse Kuoleman kasvot."
Markus Ahonen: Jäljet
(Smashwords Edition 2014)
473 sivua (e-kirja)
Markku Isaksson -dekkarisarjassa on tultu kolmanteen osaan, jossa edellisten osien tapaan päädytään suoraan keskelle toimintaa: helsinkiläisestä elokuvateatterista löytyy raa'asti surmattu mies, televisiosta tuttu meteorologi. Surmaaja ei jätä jälkeensä mitään muuta kuin erikoisen jalanjäljen - lähistön valvontakameroiden nauhat ovat kummallisesti tyhjää täynnä. Keskellä rikostutkimuksia Markku Isakssonilla riittää pohdittavaa myös omassa elämässä, kun kollega Markkasesta on tullut avopuoliso ja tämän vanhempien kuoleman aikanaan aiheuttanut henkilö sattuu vastaan tutkinnan aikana.

Tuttuun tapaan jännitystä riittää tässäkin tarinassa. Murhaaja riehuu vapaana ja jatkaa kuolontyötään samalla, kun poliisi on ymmällään ja yrittää edetä tutkimuksissaan vain muutaman pienen johtolangan avulla. Poliisivoimatkaan eivät säily vahingoittumattomina veitsimiehen tiellä, ja rikollisen löytymisen toivo saa sivut kääntymään.

Aikaisempien osien tapaan tarina rakentuu paitsi poliisivoimien toiminnan kuvaamisesta, myös salaperäisen henkilön sisäisestä puheesta, kun murhaajakin päästetään ajoittain ääneen. Uutta sen sijaan on se, että Markku Isaksson tulee aiempaa lähemmäksi ja henkilönä tutummaksi. Tätä muutosta tervehdin ilolla.

Jäljet-dekkarissa minua kuitenkin häiritsee kieli. Vajaat virkkeet ovat kyllä toimiva tehokeino harkiten käytettynä, mutta tässä kirjassa tehokeino on niin runsaassa käytössä, että se alkaa jo syödä itseään. "Nyt. Heillä. Oli. Vihje. Mahdollisuus." -tyyppiset rakenteet alkoivat viimein jo tuskastuttaa, enkä muista, että aiemmissa osissa moista piirrettä olisi häiriöksi asti käytetty.

Jännitystä Markus Ahonen osaa kyllä luoda, ja aiemmista osista pitäneille tätäkin tarinaa voi suositella. Jälleen ollaan Helsingissä, ja kaupungin kadut näyttäytyvät dekkarin sivuilla mukavan mystisessä, jopa pelottavassa valossa.

50 kategoriaa -listalla Jäljet asettuu kohtaan 32. A trilogy seuranaan Isaksson-sarjan aiemmat osat Meduusa ja Palava sydän. Sain Jäljet luettavakseni kirjailijalta - kiitos!

Kirjasta muualla: TuijataHemulin kirjahyllyKirjan pauloissa, YöpöydälläJos vaikka lukisi... ja Ullan luetut kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii