"Anni, minä ajattelen sinua nyt.
Rekka jyrähti käyntiin ja nitkahti liikkeelle. Pihla oli laittanut aamulla uuden uutislinkin. Olin lukenut sen, ja kai siksi pyörit taas ajatuksissani. Leikkeessä luki, että poliisi oli tunnistanut Paatselän ruumiin."
Pasi Luhtaniemen romaani Viattomat alkaa prologilla, joka jättää jälkeensä hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Kun kirjan päätyttyä palaa alkuun, loksahtavat monet palaset kohdalleen mysteerin ratkettua.
Ja mikä tuo mysteeri sitten on? Se on kysymys, mitä tapahtui nuorelle Annille, joka tuli kesäisin isovanhempiensa luokse ja ystävystyi naapurin Pyryn ja tämän sisarusten kanssa. Kun Annin ruumis löytyy, ei kysymys Annin kohtalosta jätä Pyryn pikkusiskoa Pihlaa rauhaan, ja hän alkaa tehdä omaa salapoliisityötään. Kiinteästi mysteeriin nivoutuu toinenkin kysymys: miksi Pyry kaikkosi maailmalle samaan aikaan, kun hänen tyttöystävänsä Anni katosi? Vastauksia etsiessä liikutaan niin nykyajassa kuin vuosien takana, kesän lomatunnelmissa ja salaisuuksissa, joita ei ole voinut kertoa kenellekään. Mutta sitten tulee aika, jolloin salaisuuksien täytyy paljastua ja Pyryn on palattava kohtaamaan menneisyytensä. Tarinan nykyhetkestä palataan takaumin menneisyyteen ja avataan samalla verhoa, jonka raosta kurkistetaan pienen naapuruston elämään.
Viattomien hahmogalleria on kiinnostava. Pyryn pikkusisko Pihla on ollut Annin kadotessa nuori - liian nuori - ymmärtääkseen kaikkea mutta yksityiskohtien selvitessä hän ymmärtää hyvinkin paljon. Tärkeänä sivuhenkilönä tarinassa toimii komisario Eero Vuorinen, joka on jäänyt eläkkeelle eikä ole enää kiinnostunut vanhojen tapausten ratkomisesta - periaatteessa. Hänestä syntyy kuitenkin hyvin miellyttävä, ihmisläheinen vaikutelma, kun hän tutustuu Pihlaan ja tämän toiseen veljeen, Peetuun. Annin äidin ja isovanhempien kautta hahmottuu sukupolvien ketju, ja Pihlan, Pyryn ja Peetun äiti on erikoinen taidehörhö, kun taas isä on monessa suhteessa äidin vastakohta.
Henkilöiden mukanaan kantamat salaisuudet asettuvat vasten kaunista kesää luoden auringonpaisteeseen varjoja, jotka on saatava häivyttää, jotta taakat harteilta putoaisivat. Miljöötä on kuvattu vahvasti, ja sen verran paljon tarinan arvoitukset kiinnostavat, että kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin vauhdikkaasti. Eikä loppuratkaisu sitten ole helpoin mahdollinen vaan jättää mietityttämään, kuten tämänkaltaisessa psykologisessa tarinassa kuuluukin.
Lukuhaastelistalla kirja asettuu kohtaan 11. A book with a one-word title. Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tämän kirjan myötä yhden suorituksen. Myös Kirjallisia-blogissa on Viattomista kirjoitettu.
Kirjan sain luettavaksi kustantajalta.
Rekka jyrähti käyntiin ja nitkahti liikkeelle. Pihla oli laittanut aamulla uuden uutislinkin. Olin lukenut sen, ja kai siksi pyörit taas ajatuksissani. Leikkeessä luki, että poliisi oli tunnistanut Paatselän ruumiin."
 |
| Pasi Luhtaniemi: Viattomat (Kustannus Aarni 2014) 221 sivua |
Ja mikä tuo mysteeri sitten on? Se on kysymys, mitä tapahtui nuorelle Annille, joka tuli kesäisin isovanhempiensa luokse ja ystävystyi naapurin Pyryn ja tämän sisarusten kanssa. Kun Annin ruumis löytyy, ei kysymys Annin kohtalosta jätä Pyryn pikkusiskoa Pihlaa rauhaan, ja hän alkaa tehdä omaa salapoliisityötään. Kiinteästi mysteeriin nivoutuu toinenkin kysymys: miksi Pyry kaikkosi maailmalle samaan aikaan, kun hänen tyttöystävänsä Anni katosi? Vastauksia etsiessä liikutaan niin nykyajassa kuin vuosien takana, kesän lomatunnelmissa ja salaisuuksissa, joita ei ole voinut kertoa kenellekään. Mutta sitten tulee aika, jolloin salaisuuksien täytyy paljastua ja Pyryn on palattava kohtaamaan menneisyytensä. Tarinan nykyhetkestä palataan takaumin menneisyyteen ja avataan samalla verhoa, jonka raosta kurkistetaan pienen naapuruston elämään.
Viattomien hahmogalleria on kiinnostava. Pyryn pikkusisko Pihla on ollut Annin kadotessa nuori - liian nuori - ymmärtääkseen kaikkea mutta yksityiskohtien selvitessä hän ymmärtää hyvinkin paljon. Tärkeänä sivuhenkilönä tarinassa toimii komisario Eero Vuorinen, joka on jäänyt eläkkeelle eikä ole enää kiinnostunut vanhojen tapausten ratkomisesta - periaatteessa. Hänestä syntyy kuitenkin hyvin miellyttävä, ihmisläheinen vaikutelma, kun hän tutustuu Pihlaan ja tämän toiseen veljeen, Peetuun. Annin äidin ja isovanhempien kautta hahmottuu sukupolvien ketju, ja Pihlan, Pyryn ja Peetun äiti on erikoinen taidehörhö, kun taas isä on monessa suhteessa äidin vastakohta.
Henkilöiden mukanaan kantamat salaisuudet asettuvat vasten kaunista kesää luoden auringonpaisteeseen varjoja, jotka on saatava häivyttää, jotta taakat harteilta putoaisivat. Miljöötä on kuvattu vahvasti, ja sen verran paljon tarinan arvoitukset kiinnostavat, että kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin vauhdikkaasti. Eikä loppuratkaisu sitten ole helpoin mahdollinen vaan jättää mietityttämään, kuten tämänkaltaisessa psykologisessa tarinassa kuuluukin.
Lukuhaastelistalla kirja asettuu kohtaan 11. A book with a one-word title. Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tämän kirjan myötä yhden suorituksen. Myös Kirjallisia-blogissa on Viattomista kirjoitettu.
Kirjan sain luettavaksi kustantajalta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.