Siirry pääsisältöön

Pasi Luhtaniemi: Viattomat

"Anni, minä ajattelen sinua nyt.
Rekka jyrähti käyntiin ja nitkahti liikkeelle. Pihla oli laittanut aamulla uuden uutislinkin. Olin lukenut sen, ja kai siksi pyörit taas ajatuksissani. Leikkeessä luki, että poliisi oli tunnistanut Paatselän ruumiin."

Pasi Luhtaniemi: Viattomat
(Kustannus Aarni 2014)
221 sivua
Pasi Luhtaniemen romaani Viattomat alkaa prologilla, joka jättää jälkeensä hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Kun kirjan päätyttyä palaa alkuun, loksahtavat monet palaset kohdalleen mysteerin ratkettua.

Ja mikä tuo mysteeri sitten on? Se on kysymys, mitä tapahtui nuorelle Annille, joka tuli kesäisin isovanhempiensa luokse ja ystävystyi naapurin Pyryn ja tämän sisarusten kanssa. Kun Annin ruumis löytyy, ei kysymys Annin kohtalosta jätä Pyryn pikkusiskoa Pihlaa rauhaan, ja hän alkaa tehdä omaa salapoliisityötään. Kiinteästi mysteeriin nivoutuu toinenkin kysymys: miksi Pyry kaikkosi maailmalle samaan aikaan, kun hänen tyttöystävänsä Anni katosi? Vastauksia etsiessä liikutaan niin nykyajassa kuin vuosien takana, kesän lomatunnelmissa ja salaisuuksissa, joita ei ole voinut kertoa kenellekään. Mutta sitten tulee aika, jolloin salaisuuksien täytyy paljastua ja Pyryn on palattava kohtaamaan menneisyytensä. Tarinan nykyhetkestä palataan takaumin menneisyyteen ja avataan samalla verhoa, jonka raosta kurkistetaan pienen naapuruston elämään.

Viattomien hahmogalleria on kiinnostava. Pyryn pikkusisko Pihla on ollut Annin kadotessa nuori - liian nuori - ymmärtääkseen kaikkea mutta yksityiskohtien selvitessä hän ymmärtää hyvinkin paljon.  Tärkeänä sivuhenkilönä tarinassa toimii komisario Eero Vuorinen, joka on jäänyt eläkkeelle eikä ole enää kiinnostunut vanhojen tapausten ratkomisesta - periaatteessa. Hänestä syntyy kuitenkin hyvin miellyttävä, ihmisläheinen vaikutelma, kun hän tutustuu Pihlaan ja tämän toiseen veljeen, Peetuun. Annin äidin ja isovanhempien kautta hahmottuu sukupolvien ketju, ja Pihlan, Pyryn ja Peetun äiti on erikoinen taidehörhö, kun taas isä on monessa suhteessa äidin vastakohta.

Henkilöiden mukanaan kantamat salaisuudet asettuvat vasten kaunista kesää luoden auringonpaisteeseen varjoja, jotka on saatava häivyttää, jotta taakat harteilta putoaisivat. Miljöötä on kuvattu vahvasti, ja sen verran paljon tarinan arvoitukset kiinnostavat, että kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin vauhdikkaasti. Eikä loppuratkaisu sitten ole helpoin mahdollinen vaan jättää mietityttämään, kuten tämänkaltaisessa psykologisessa tarinassa kuuluukin.

Lukuhaastelistalla kirja asettuu kohtaan 11. A book with a one-word title. Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tämän kirjan myötä yhden suorituksen. Myös Kirjallisia-blogissa on Viattomista kirjoitettu.

Kirjan sain luettavaksi kustantajalta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…