Siirry pääsisältöön

Marko Hautala (toim.): Valkoiset varpaat - kauhutarinoita

"Nao ei ole kehdossa yksin. Joku hengittää sen sisällä, aivan hänen lähellään ja samassa rytmissä hänen kanssaan. Sellaisen ei pitäisi olla mahdollista. Kehdot ovat henkilökohtaisia ja tarkkaan vain yhdelle mitoitettuja leposijoja, joihin asettaudutaan pimeyden ajaksi. Obaa on sanonut, että painajaisissa kaikki on mahdollista. Nao ei tiedä, mitä sana painajainen tarkoittaa, mutta tapa, jolla Obaa sen sanoo, saa Naon ihon pienille paukamille."
Sami Hilvon novellista Kehdosta hautaan

Valkoiset varpaat -kauhutarinakokoelman avaa järisyttävästi Virpi Hämeen-Anttilan novelli Suljettu osasto, joka sijoittuu tavalliseen kirjastoon. Tai ainakin kirjasto vaikuttaa hyvin tavalliselta: muuttotappioisessa kunnassa kirjasto huolehtii tärkeästä kulttuuritehtävästä. Uusi johtaja aiheuttaa jännitteitä syystä, joka selviää myöhemmin - ja silloin astuu kauhun elementti mukaan kuvaan. Kirjastoon on piilotettu osasto, jonka sulkemiselle on syynsä, mutta uusi johtaja haluaa osaston esiin ja lähinnä hävitettäväksi. Muutoshalusta seuraa kauheuksia, jotka on kuvattu niin hyvin, että inhon tunnetta ei voi välttää.

Essi Kummun novellin Vapaapäivä alkutilanne on hyvin tavanomainen ja kauhu syntyy varsin hienovaraisesti toteavasta kerronnasta. Kokoelman ainoa ulkomaalainen kirjoittaja Anders Fager on kirjoittanut novellin Kuolema saapuu Bodskäriin, jossa vaanitaan vesistön keskellä suurta venäläistä ongelmaa. Taistelutarina on minun mielestäni kokoelman vähiten kiinnostava: väijymisen kuvaus alkoi tuntua turhan pitkästyttävältä, eivätkä lopun kauhuelementit enää jaksaneet herättää innostusta. Mielenkiintoista on, että juuri Fager on Marko Hautalan kirjoittaman johdannon mukaan kokoelman kirjailijoista selvästi kauhuun profiloitunut.

Sami Hilvon novelli Kehdosta hautaan on dystopia Beitokin kaupungista, jossa yön tultua käydään levolle kehtoon. Nao ei kuitenkaan saa kehdossa levättyä vaan on varma, että ahtaassa tilassa on hänen kanssaan joku muu.

Satu Grönroosin Älä yötä pelkää on kokoelman hyytävimpiä. Kauhu syntyy tunnelmasta, joka on lähes koko ajan hyvin ahdistava, vaikka alkutilanne on arkinen: nuori äiti etsii työtä elättääkseen poikansa ja itsensä. Työpaikka löytyy, mutta siinä on jotain outoa rakennuksesta lähtien. Tunnelma tiivistyy niin voimalla, että novelli on saatava lukea yhdeltä istumalta.

Jaakko Yli-Juonikkaan novellissa Komentaja Kalm ensimmäisenä huomio kiinnittyy mainioon tyyliin, jonka myötä novellin viimeistään tulee sijoittaneeksi sota-aikaan.
Oli sittenkin miestemme puolustustahto niin ehdotonta, että aamun tullen alkoi punakaartin tarmo vähin erin taittua. Suurin kiitos tästä kenties kuuluu kuusikymmenpäiselle lammilaisjoukolle, joka jo kahakan alkuvaiheessa saatiin ryhmitettyä ketjuun ja joka kuularuiskuineen teki kovimman työn vihollisten torjunnassa.
Sotakuvaus muuttuu lopulta tunnelmaltaan oudoksi, kun sotavanki päätyy komentajan koekaniiniksi.

Kokoelman päättää Marko Hautalan novelli Varpaat. Huh, miten huikea lopetus! Tarina todella karmii selkäpiitä, kun Nina ja Pete ahtautuvat salaperäiseen luolastoon ja kohtaavat jotain outoa. Eläydyin tarinaan niin voimallisesti, että yöunet olivat kaikota tyystin, kun satuin lukemaan novellin iltayöstä.

Kaiken kaikkiaan Valkoiset varpaat on hyytävän hyvä novellikokoelma, jolla on varmasti tarjottavaa monenlaisille lukijoille. Kauhun tunne syntyy hyvin monenlaisista elementeistä, joten lukijan ei tarvitse pelätä joutuvansa lukemaan saman toisintoa useaan kertaan. Kokoelmaa voi suositella paitsi kauhun ystäville, myös heille, joille genre on vieras.

50 kategoriaa -listalla Valkoiset varpaat sijoittuu kohtaan 12. A book of short stories.

Kauhistuttavan lukukokemuksen minulle tarjosi kustantaja Haamu. Kiitän!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on