Siirry pääsisältöön

Jo Nesbø: Isänsä poika

"Sonny istui pimeässä nurkassa seinää vasten. Johannes ei erottanut hänen kasvojaan. Aikaa oli enää vähän, hetken päästä sellit lukittaisiin yöksi. Johannes veti henkeä, sillä nyt hänen oli sanottava se: lause, jota hän oli vuoroin pelännyt, vuoroin odottanut. Sanat, joita hän oli kantanut sydämessään niin pitkään, että hän pelkäsi niiden juurtuneen sinne ikiajoiksi.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."

Jo Nesbø: Isänsä poika
Johnny Kniga 2014
Alkuteos Sønnen
Suomentaja Outi Menna
Äänikirjan pituu 16h 30 min
Lukija Paavo Kerosuo
Jo Nesbøn dekkarin Isänsä poika lähtöpiste on oslolainen vankila, Valtio, jonka muurien suojissa majailee joukko vakaviin rikoksiin syyllistyneitä miehiä. Yksi heistä on Sonny Lofthus, edesmenneen poliisin poika, joka on pahassa huumekoukussa ja valmis ottamaan niskoilleen muiden tekemiä pahuuden töitä vain saadakseen huumeannoksensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sonny saa tietää isästään jotain ratkaisevaa: isä ei tehnytkään itsemurhaa vaan tuli rikollisten murhaamaksi. Mies karkaa vankilasta ja päätyy kostoretkelle. Pian hän on paitsi poliisin myös pahamaineisen rikollisjoukkion jahtaama, ja kierrokset kiihtyvät kiihtymistään, kun Sonny etsii ja löytää syyllisiä isänsä - ja samalla myös itsensä - kohtaloon.

Sonnyn ohella tärkeä hahmo on poliisivoimien edustaja, Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän ja rypenyt pohjamudissa peliriippuvuutensa vuoksi. Tarinan nykyhetkessä rahahuolet painavat taas, kun vaimo tarvitsisi silmäleikkauksen, johon uppoaa suuret summat rahaa. Muitakin hahmoja kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi: on hyviä ja pahoja poliiseja, eräs Martha, veret seisauttavia rikollisia, korruptoituneita virkamiehiä... Hahmogalleria on niin laaja, että äänikirjan kuunteleminen vaatii tarkkaavaisuutta varsinkin, kun usein näkökulman vaihtuessa puhutaan pitkään pronomineilla ja nimet paljastuvat vasta myöhemmin.

Tarinassa on vahva ja vetävä juoni, joka saa hengästymään, kun Sonnyn ja poliisi Simonin mukana kuljetaan pitkin katuja ja kujia, pahamaineisia kortteleita ja kyseenalaisia majapaikkoja. Sonny on hahmona kaikkea muuta kuin yksiulotteinen tappokone. Yleisesti ottaen hänestä pidetään, hänen kohteliaisuutensa herättää huomiota ja hänen taustansa on surullinen, kun mahdollisuuksia täynnä ollut elämä on päätynyt vankilan muurien sisälle. Onkin ristiriitaista, että Sonny saa aikaan ruumiita ympäri Osloa mutta häntä ei voi kuitenkaan pitää läpeensä pahana.

Realistisuus ei aina pysy vauhdikkaissa juonenkäänteissä mukana, mutta jännitystä tarinassa riittää. Lopulta kirjaa oli kuunneltava melkein jokaisessa mahdollisessa rakosessa, sen verran koukuttavasti Nesbø on tarinansa rakentanut. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Muualla: Les! Lue!, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Kirjavinkit.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä dekkarilla toisen merkinnän Norjan kohdalle.

Kommentit

  1. En ole lukenut Isänsä poikaa tai mitään muultakaan tältä kirjailijalta. Hän lienee kuitenkin arvostettu. Minä luen dekkareita ihan mielelläni. Olen aivan toivoton, minulla on tämä kirja ladattuna Koboon, mutta en vain saa tartuttua e-kirjaan. Haamunkin uusin jäi, kun en saanut aikaisiksi kaivettua numerosarjaa. Kirja on niin todellinen eli enemmän minulle sopiva. Äänikirjoja en ole kokeillut juurikaan, yhden Waltarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painettu kirja on kyllä ihanan todellinen, kun paremmin hahmottaa, missä on menossa ja paljonko on luettavaa jäljellä. E-kirjat alkoivat kulua käytössäni, kun perheen pienimmäinen häiriintyi iltaisin lukuvalosta, ja äänikirjoja on ollut kiva kuunnella lapsen kanssa ulkoillessa. Kaikissa on puolensa. :)

      Poista
  2. Kirjassa on suomennosvirhe:
    Kovakantisem kirjan luvussa 33 sivulla 386 lukee mm. näin:.
    ..jos vain yhden dna kertoo...
    Pitäisi lukea
    ...jos vain kaksi kolmesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Enpä huomannutkaan tai en ainakaan enää muista.

      Poista
    2. Mitähän mestari Jo sanoisi, kun saisi tietää, miten hänen rakentamaansa kuviota on peukaloitu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on