Siirry pääsisältöön

Jo Nesbø: Isänsä poika

"Sonny istui pimeässä nurkassa seinää vasten. Johannes ei erottanut hänen kasvojaan. Aikaa oli enää vähän, hetken päästä sellit lukittaisiin yöksi. Johannes veti henkeä, sillä nyt hänen oli sanottava se: lause, jota hän oli vuoroin pelännyt, vuoroin odottanut. Sanat, joita hän oli kantanut sydämessään niin pitkään, että hän pelkäsi niiden juurtuneen sinne ikiajoiksi.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."

Jo Nesbø: Isänsä poika
Johnny Kniga 2014
Alkuteos Sønnen
Suomentaja Outi Menna
Äänikirjan pituu 16h 30 min
Lukija Paavo Kerosuo
Jo Nesbøn dekkarin Isänsä poika lähtöpiste on oslolainen vankila, Valtio, jonka muurien suojissa majailee joukko vakaviin rikoksiin syyllistyneitä miehiä. Yksi heistä on Sonny Lofthus, edesmenneen poliisin poika, joka on pahassa huumekoukussa ja valmis ottamaan niskoilleen muiden tekemiä pahuuden töitä vain saadakseen huumeannoksensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sonny saa tietää isästään jotain ratkaisevaa: isä ei tehnytkään itsemurhaa vaan tuli rikollisten murhaamaksi. Mies karkaa vankilasta ja päätyy kostoretkelle. Pian hän on paitsi poliisin myös pahamaineisen rikollisjoukkion jahtaama, ja kierrokset kiihtyvät kiihtymistään, kun Sonny etsii ja löytää syyllisiä isänsä - ja samalla myös itsensä - kohtaloon.

Sonnyn ohella tärkeä hahmo on poliisivoimien edustaja, Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän ja rypenyt pohjamudissa peliriippuvuutensa vuoksi. Tarinan nykyhetkessä rahahuolet painavat taas, kun vaimo tarvitsisi silmäleikkauksen, johon uppoaa suuret summat rahaa. Muitakin hahmoja kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi: on hyviä ja pahoja poliiseja, eräs Martha, veret seisauttavia rikollisia, korruptoituneita virkamiehiä... Hahmogalleria on niin laaja, että äänikirjan kuunteleminen vaatii tarkkaavaisuutta varsinkin, kun usein näkökulman vaihtuessa puhutaan pitkään pronomineilla ja nimet paljastuvat vasta myöhemmin.

Tarinassa on vahva ja vetävä juoni, joka saa hengästymään, kun Sonnyn ja poliisi Simonin mukana kuljetaan pitkin katuja ja kujia, pahamaineisia kortteleita ja kyseenalaisia majapaikkoja. Sonny on hahmona kaikkea muuta kuin yksiulotteinen tappokone. Yleisesti ottaen hänestä pidetään, hänen kohteliaisuutensa herättää huomiota ja hänen taustansa on surullinen, kun mahdollisuuksia täynnä ollut elämä on päätynyt vankilan muurien sisälle. Onkin ristiriitaista, että Sonny saa aikaan ruumiita ympäri Osloa mutta häntä ei voi kuitenkaan pitää läpeensä pahana.

Realistisuus ei aina pysy vauhdikkaissa juonenkäänteissä mukana, mutta jännitystä tarinassa riittää. Lopulta kirjaa oli kuunneltava melkein jokaisessa mahdollisessa rakosessa, sen verran koukuttavasti Nesbø on tarinansa rakentanut. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Muualla: Les! Lue!, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Kirjavinkit.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä dekkarilla toisen merkinnän Norjan kohdalle.

Kommentit

  1. En ole lukenut Isänsä poikaa tai mitään muultakaan tältä kirjailijalta. Hän lienee kuitenkin arvostettu. Minä luen dekkareita ihan mielelläni. Olen aivan toivoton, minulla on tämä kirja ladattuna Koboon, mutta en vain saa tartuttua e-kirjaan. Haamunkin uusin jäi, kun en saanut aikaisiksi kaivettua numerosarjaa. Kirja on niin todellinen eli enemmän minulle sopiva. Äänikirjoja en ole kokeillut juurikaan, yhden Waltarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painettu kirja on kyllä ihanan todellinen, kun paremmin hahmottaa, missä on menossa ja paljonko on luettavaa jäljellä. E-kirjat alkoivat kulua käytössäni, kun perheen pienimmäinen häiriintyi iltaisin lukuvalosta, ja äänikirjoja on ollut kiva kuunnella lapsen kanssa ulkoillessa. Kaikissa on puolensa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…