"Sonny istui pimeässä nurkassa seinää vasten. Johannes ei erottanut hänen kasvojaan. Aikaa oli enää vähän, hetken päästä sellit lukittaisiin yöksi. Johannes veti henkeä, sillä nyt hänen oli sanottava se: lause, jota hän oli vuoroin pelännyt, vuoroin odottanut. Sanat, joita hän oli kantanut sydämessään niin pitkään, että hän pelkäsi niiden juurtuneen sinne ikiajoiksi.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."
Jo Nesbøn dekkarin Isänsä poika lähtöpiste on oslolainen vankila, Valtio, jonka muurien suojissa majailee joukko vakaviin rikoksiin syyllistyneitä miehiä. Yksi heistä on Sonny Lofthus, edesmenneen poliisin poika, joka on pahassa huumekoukussa ja valmis ottamaan niskoilleen muiden tekemiä pahuuden töitä vain saadakseen huumeannoksensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sonny saa tietää isästään jotain ratkaisevaa: isä ei tehnytkään itsemurhaa vaan tuli rikollisten murhaamaksi. Mies karkaa vankilasta ja päätyy kostoretkelle. Pian hän on paitsi poliisin myös pahamaineisen rikollisjoukkion jahtaama, ja kierrokset kiihtyvät kiihtymistään, kun Sonny etsii ja löytää syyllisiä isänsä - ja samalla myös itsensä - kohtaloon.
Sonnyn ohella tärkeä hahmo on poliisivoimien edustaja, Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän ja rypenyt pohjamudissa peliriippuvuutensa vuoksi. Tarinan nykyhetkessä rahahuolet painavat taas, kun vaimo tarvitsisi silmäleikkauksen, johon uppoaa suuret summat rahaa. Muitakin hahmoja kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi: on hyviä ja pahoja poliiseja, eräs Martha, veret seisauttavia rikollisia, korruptoituneita virkamiehiä... Hahmogalleria on niin laaja, että äänikirjan kuunteleminen vaatii tarkkaavaisuutta varsinkin, kun usein näkökulman vaihtuessa puhutaan pitkään pronomineilla ja nimet paljastuvat vasta myöhemmin.
Tarinassa on vahva ja vetävä juoni, joka saa hengästymään, kun Sonnyn ja poliisi Simonin mukana kuljetaan pitkin katuja ja kujia, pahamaineisia kortteleita ja kyseenalaisia majapaikkoja. Sonny on hahmona kaikkea muuta kuin yksiulotteinen tappokone. Yleisesti ottaen hänestä pidetään, hänen kohteliaisuutensa herättää huomiota ja hänen taustansa on surullinen, kun mahdollisuuksia täynnä ollut elämä on päätynyt vankilan muurien sisälle. Onkin ristiriitaista, että Sonny saa aikaan ruumiita ympäri Osloa mutta häntä ei voi kuitenkaan pitää läpeensä pahana.
Realistisuus ei aina pysy vauhdikkaissa juonenkäänteissä mukana, mutta jännitystä tarinassa riittää. Lopulta kirjaa oli kuunneltava melkein jokaisessa mahdollisessa rakosessa, sen verran koukuttavasti Nesbø on tarinansa rakentanut. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.
Muualla: Les! Lue!, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Kirjavinkit.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä dekkarilla toisen merkinnän Norjan kohdalle.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."
 |
| Jo Nesbø: Isänsä poika Johnny Kniga 2014 Alkuteos Sønnen Suomentaja Outi Menna Äänikirjan pituu 16h 30 min Lukija Paavo Kerosuo |
Sonnyn ohella tärkeä hahmo on poliisivoimien edustaja, Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän ja rypenyt pohjamudissa peliriippuvuutensa vuoksi. Tarinan nykyhetkessä rahahuolet painavat taas, kun vaimo tarvitsisi silmäleikkauksen, johon uppoaa suuret summat rahaa. Muitakin hahmoja kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi: on hyviä ja pahoja poliiseja, eräs Martha, veret seisauttavia rikollisia, korruptoituneita virkamiehiä... Hahmogalleria on niin laaja, että äänikirjan kuunteleminen vaatii tarkkaavaisuutta varsinkin, kun usein näkökulman vaihtuessa puhutaan pitkään pronomineilla ja nimet paljastuvat vasta myöhemmin.
Tarinassa on vahva ja vetävä juoni, joka saa hengästymään, kun Sonnyn ja poliisi Simonin mukana kuljetaan pitkin katuja ja kujia, pahamaineisia kortteleita ja kyseenalaisia majapaikkoja. Sonny on hahmona kaikkea muuta kuin yksiulotteinen tappokone. Yleisesti ottaen hänestä pidetään, hänen kohteliaisuutensa herättää huomiota ja hänen taustansa on surullinen, kun mahdollisuuksia täynnä ollut elämä on päätynyt vankilan muurien sisälle. Onkin ristiriitaista, että Sonny saa aikaan ruumiita ympäri Osloa mutta häntä ei voi kuitenkaan pitää läpeensä pahana.
Realistisuus ei aina pysy vauhdikkaissa juonenkäänteissä mukana, mutta jännitystä tarinassa riittää. Lopulta kirjaa oli kuunneltava melkein jokaisessa mahdollisessa rakosessa, sen verran koukuttavasti Nesbø on tarinansa rakentanut. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.
Muualla: Les! Lue!, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Kirjavinkit.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä dekkarilla toisen merkinnän Norjan kohdalle.
En ole lukenut Isänsä poikaa tai mitään muultakaan tältä kirjailijalta. Hän lienee kuitenkin arvostettu. Minä luen dekkareita ihan mielelläni. Olen aivan toivoton, minulla on tämä kirja ladattuna Koboon, mutta en vain saa tartuttua e-kirjaan. Haamunkin uusin jäi, kun en saanut aikaisiksi kaivettua numerosarjaa. Kirja on niin todellinen eli enemmän minulle sopiva. Äänikirjoja en ole kokeillut juurikaan, yhden Waltarin.
VastaaPoistaPainettu kirja on kyllä ihanan todellinen, kun paremmin hahmottaa, missä on menossa ja paljonko on luettavaa jäljellä. E-kirjat alkoivat kulua käytössäni, kun perheen pienimmäinen häiriintyi iltaisin lukuvalosta, ja äänikirjoja on ollut kiva kuunnella lapsen kanssa ulkoillessa. Kaikissa on puolensa. :)
PoistaKirjassa on suomennosvirhe:
VastaaPoistaKovakantisem kirjan luvussa 33 sivulla 386 lukee mm. näin:.
..jos vain yhden dna kertoo...
Pitäisi lukea
...jos vain kaksi kolmesta...
Ahaa! Enpä huomannutkaan tai en ainakaan enää muista.
PoistaMitähän mestari Jo sanoisi, kun saisi tietää, miten hänen rakentamaansa kuviota on peukaloitu.
Poista