Siirry pääsisältöön

Jo Nesbø: Isänsä poika

"Sonny istui pimeässä nurkassa seinää vasten. Johannes ei erottanut hänen kasvojaan. Aikaa oli enää vähän, hetken päästä sellit lukittaisiin yöksi. Johannes veti henkeä, sillä nyt hänen oli sanottava se: lause, jota hän oli vuoroin pelännyt, vuoroin odottanut. Sanat, joita hän oli kantanut sydämessään niin pitkään, että hän pelkäsi niiden juurtuneen sinne ikiajoiksi.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."

Jo Nesbø: Isänsä poika
Johnny Kniga 2014
Alkuteos Sønnen
Suomentaja Outi Menna
Äänikirjan pituu 16h 30 min
Lukija Paavo Kerosuo
Jo Nesbøn dekkarin Isänsä poika lähtöpiste on oslolainen vankila, Valtio, jonka muurien suojissa majailee joukko vakaviin rikoksiin syyllistyneitä miehiä. Yksi heistä on Sonny Lofthus, edesmenneen poliisin poika, joka on pahassa huumekoukussa ja valmis ottamaan niskoilleen muiden tekemiä pahuuden töitä vain saadakseen huumeannoksensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sonny saa tietää isästään jotain ratkaisevaa: isä ei tehnytkään itsemurhaa vaan tuli rikollisten murhaamaksi. Mies karkaa vankilasta ja päätyy kostoretkelle. Pian hän on paitsi poliisin myös pahamaineisen rikollisjoukkion jahtaama, ja kierrokset kiihtyvät kiihtymistään, kun Sonny etsii ja löytää syyllisiä isänsä - ja samalla myös itsensä - kohtaloon.

Sonnyn ohella tärkeä hahmo on poliisivoimien edustaja, Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän ja rypenyt pohjamudissa peliriippuvuutensa vuoksi. Tarinan nykyhetkessä rahahuolet painavat taas, kun vaimo tarvitsisi silmäleikkauksen, johon uppoaa suuret summat rahaa. Muitakin hahmoja kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi: on hyviä ja pahoja poliiseja, eräs Martha, veret seisauttavia rikollisia, korruptoituneita virkamiehiä... Hahmogalleria on niin laaja, että äänikirjan kuunteleminen vaatii tarkkaavaisuutta varsinkin, kun usein näkökulman vaihtuessa puhutaan pitkään pronomineilla ja nimet paljastuvat vasta myöhemmin.

Tarinassa on vahva ja vetävä juoni, joka saa hengästymään, kun Sonnyn ja poliisi Simonin mukana kuljetaan pitkin katuja ja kujia, pahamaineisia kortteleita ja kyseenalaisia majapaikkoja. Sonny on hahmona kaikkea muuta kuin yksiulotteinen tappokone. Yleisesti ottaen hänestä pidetään, hänen kohteliaisuutensa herättää huomiota ja hänen taustansa on surullinen, kun mahdollisuuksia täynnä ollut elämä on päätynyt vankilan muurien sisälle. Onkin ristiriitaista, että Sonny saa aikaan ruumiita ympäri Osloa mutta häntä ei voi kuitenkaan pitää läpeensä pahana.

Realistisuus ei aina pysy vauhdikkaissa juonenkäänteissä mukana, mutta jännitystä tarinassa riittää. Lopulta kirjaa oli kuunneltava melkein jokaisessa mahdollisessa rakosessa, sen verran koukuttavasti Nesbø on tarinansa rakentanut. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Muualla: Les! Lue!, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Kirjavinkit.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä dekkarilla toisen merkinnän Norjan kohdalle.

Kommentit

  1. En ole lukenut Isänsä poikaa tai mitään muultakaan tältä kirjailijalta. Hän lienee kuitenkin arvostettu. Minä luen dekkareita ihan mielelläni. Olen aivan toivoton, minulla on tämä kirja ladattuna Koboon, mutta en vain saa tartuttua e-kirjaan. Haamunkin uusin jäi, kun en saanut aikaisiksi kaivettua numerosarjaa. Kirja on niin todellinen eli enemmän minulle sopiva. Äänikirjoja en ole kokeillut juurikaan, yhden Waltarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painettu kirja on kyllä ihanan todellinen, kun paremmin hahmottaa, missä on menossa ja paljonko on luettavaa jäljellä. E-kirjat alkoivat kulua käytössäni, kun perheen pienimmäinen häiriintyi iltaisin lukuvalosta, ja äänikirjoja on ollut kiva kuunnella lapsen kanssa ulkoillessa. Kaikissa on puolensa. :)

      Poista
  2. Kirjassa on suomennosvirhe:
    Kovakantisem kirjan luvussa 33 sivulla 386 lukee mm. näin:.
    ..jos vain yhden dna kertoo...
    Pitäisi lukea
    ...jos vain kaksi kolmesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Enpä huomannutkaan tai en ainakaan enää muista.

      Poista
    2. Mitähän mestari Jo sanoisi, kun saisi tietää, miten hänen rakentamaansa kuviota on peukaloitu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii