Siirry pääsisältöön

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014)
Kiinankielinen alkuteos Jiuguo 1992
Suomentanut Riina Vuokko
468 sivua
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa, Viinamaassa viina virtaa, eikä Gou'erin ajatus säily kovin kirkkaana, hän kun kärsii huonosta viinapäästä.

Gou'erin tarinan rinnalla kulkee kirjeenvaihto nuoren kirjailijanalun Li Yidoun ja Mo Yanin välillä. Kirjeiden mukana on Lin kirjoittamia novelleja, joiden hän kiihkeästi toivoo tulevan julkaistuksi. Molta hän odottaa saavansa apua. Novelleissa toistuu samoja teemoja ja tapahtumia, joita Ding Gou'er matkallaan kohtaa. Loppujen lopuksi erikoistutkija Gou'erin matka väistyy taka-alalle, kun suuri kirjailija matkaa Viinamaahan tapaamaan suojattiaan. Eikä loppujen lopuksi tunnu olevan suurtakaan merkitystä sillä, mikä oikein on totta ja mikä ei.

Viinamaa on erikoinen yhdistelmä. Se on ainakin makaaberi, hersyvä, kauhea, kiinnostava, kulinaristinen ja iljettävä. Se on satiiri, joka pilkkaa korruptoitunutta yhteiskuntaa nostamalla esille esimerkiksi ylettömiä kohteliaisuussääntöjä ja ihmisen yhteiskunnallisen aseman ylikorostunutta merkitystä. Ihmisten usko alkoholin voimaan kohoaa koomisiin mittoihin. Ivalta ei säästy itse kirjallisuuskaan: kirjailija suhtautuu itseironisesti hahmoonsa ja Li Yidoun kanssa käydyn kirjeenvaihdon kautta hahmottuu kirjailijan uran haasteita.

Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi sitten ajatella? Kirjan päätyttyä tuntuu, kuin olisi hypännyt karusellista pois pitkän ajelun jälkeen. Kaikista tarinan elementeistä en pidä, mutta lopulta päädyn toteamaan, että minusta kirja on hyvä, vaikka pieni yksityiskohtien karsiminen tuskin olisi kokonaisuudelle pahaa tehnyt: paikoin kerronta sortuu jaaritteluun. Mo Yan kirjoittaa sujuvasti ja Riina Vuokon suomennos tekee sujuvalle kynälle kunniaa. Romaani herättää hersyvyydessään ajatuksia, ja onnistuipa kirja kerran kadottamaan yöuneni: kuvaus pienen Aarre-pojan viemisestä ruoantuotantoon oli iltayöstä liikaa, kun lähellä tuhisi samanikäinen ja -kokoinen pienokainen.

Omituisista sattumuksista ja kummallisista käänteistä pitävälle kirjaa voi suositella. Napakkaa juonivetoista tarinaa ja selkeää loppuratkaisua kaipaavan sen sijaan kannattanee jättää kirja suosiolla hyllyyn.

Viinamaasta on kirjoittanut myös Arja.

Kommentit

  1. Kirjoituksesi toi mieleen Mo Yanilta lukemani Seitsemän elämääni. Satiiria ja itseironiaa, niitä oli siinäkin. Vaikuttaa kirjalta, jonka voisin hyvinkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin, että Mo Yan käyttää näissä kahdessa teoksessa samoja elementtejä. En ole Seitsemän elämääni -romaania lukenut, joten en osaa yhtäläisyyksistä mitään sanoa. Tämän perusteella tuo toinenkin kyllä kiinnostaa.

      Poista
  2. Mo Yan kiinnostaa kovasti. Toisaalta tuo mainitsemasi karuselliajelu houkuttelisi, toisaalta se vähän pelottaakin. Pitänee kokeilla tätä, sillähän se selviää onko minusta kiinalaiseen karuselliin vai ei. :)

    Kiitos hyvästä ja valaisevasta arviosta! (Ja palaan tänne kommenttikierrokselle piakkoin. Olen lukenut kaikki arviosi, mutta olen onneton puhelimella kommentoija. On kuitenkin sanottavaa moneen, joten näkemisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia kiinalainen karuselli sinussa herättää. :)

      Kiitos kommentistasi! Onpa mukavaa, että olet käynyt vierailemassa blogissani. Näkemisiin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat