"Katja oli rekrytty johtamaan Muonio ylös Levin ja Ylläksen pitkistä varjoista. Ilman Kairahovia se ei onnistu. Ravintola oli juuri saanut anniskeluluvan tunturilaen laajuiselle ulkoilma-alueelle. Suomen ensimmäinen ja ainoa erämaaterassi, millainen innovaatio! Mutta Kairahovi ei lähde lentoon, jos kuntaliitos kaatuu."
Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää tupsahti lähes huomaamattani puhelimeeni, kun se löytyi Elisa Kirjan kirjamessutarjouksista. Äänikirjan lukee näyttelijä Kari Ketonen, joka suoriutuu tehtävästään erinomaisesti.
Jääräpää sijoittuu Suomen Lappiin, Muonioon, mihin Katja Karhuvuoma on muuttanut miehensä Aslan perässä. Kaamos kauhistuttaa samalla, kun Katjan pitäisi kunnanjohtajana luotsata kotipaikkaansa kohti kuntaliitosta Enontekiön kanssa. Etelästä tulleeseen "riukuun" suhtaudutaan epäluuloisesti, eikä appiukko Piera, joka on varsinainen hahmojen hahmo, suinkaan pyri helpottamaan asioita. Päätöstensä järjellisyyttä Katja miettii vakavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun selviää, että uudella kotiseudulla perheväkivalta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Helppoa ei siis ole Helsingistä melkein maan toiseen ääripäähän muuttaneella naisella, jonka varsin pikaisesti solmittu avioliitto kriisiytyy. Lisäksi Katja tuntee olevansa muukalainen tiiviissä yhteisössä, joka vilisee erikoisia persoonia. Nuo erikoiset persoonat ja eri suuntiin vetävät tarkoitusperät saavat aikaan tapahtumien vyöryn, joka nousee lopussa lähes elokuvamaisiin mittoihin. Jääräpää on kerrassaan kutkuttavan mainio kudelma, joka sisältää niin huumoria kuin vakavia teemoja, kuten valtion säästötoimenpiteiden vaikutukset palveluiden saatavuuteen ja ihmisten elinolosuhteisiin.
Parasta kirjassa on Mikko-Pekka Heikkisen hersyvä tyyli, joka sai kuunnellessa aikaan naurunpyrskähdyksiä. Satiirinen ote toimii ja viehättää niin, että Mikko-Pekka Heikkisen nimi on muistiin kirjattu: esikoisromaani Terveiset Kutturasta täytyy luettavaksi hankkia ja tulevia teoksia jään odottamaan innolla.
Muualla: Nenä kirjassa, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit ja Lukutoukan kulttuuriblogi.
 |
| Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää (Johnny Kniga 2014) Äänikirjan kesto 8 h 50 min. Lukija Kari Ketonen. (Kansikuva www.kirja.fi) |
Jääräpää sijoittuu Suomen Lappiin, Muonioon, mihin Katja Karhuvuoma on muuttanut miehensä Aslan perässä. Kaamos kauhistuttaa samalla, kun Katjan pitäisi kunnanjohtajana luotsata kotipaikkaansa kohti kuntaliitosta Enontekiön kanssa. Etelästä tulleeseen "riukuun" suhtaudutaan epäluuloisesti, eikä appiukko Piera, joka on varsinainen hahmojen hahmo, suinkaan pyri helpottamaan asioita. Päätöstensä järjellisyyttä Katja miettii vakavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun selviää, että uudella kotiseudulla perheväkivalta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Helppoa ei siis ole Helsingistä melkein maan toiseen ääripäähän muuttaneella naisella, jonka varsin pikaisesti solmittu avioliitto kriisiytyy. Lisäksi Katja tuntee olevansa muukalainen tiiviissä yhteisössä, joka vilisee erikoisia persoonia. Nuo erikoiset persoonat ja eri suuntiin vetävät tarkoitusperät saavat aikaan tapahtumien vyöryn, joka nousee lopussa lähes elokuvamaisiin mittoihin. Jääräpää on kerrassaan kutkuttavan mainio kudelma, joka sisältää niin huumoria kuin vakavia teemoja, kuten valtion säästötoimenpiteiden vaikutukset palveluiden saatavuuteen ja ihmisten elinolosuhteisiin.
Parasta kirjassa on Mikko-Pekka Heikkisen hersyvä tyyli, joka sai kuunnellessa aikaan naurunpyrskähdyksiä. Satiirinen ote toimii ja viehättää niin, että Mikko-Pekka Heikkisen nimi on muistiin kirjattu: esikoisromaani Terveiset Kutturasta täytyy luettavaksi hankkia ja tulevia teoksia jään odottamaan innolla.
Muualla: Nenä kirjassa, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit ja Lukutoukan kulttuuriblogi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.