Siirry pääsisältöön

Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää

"Katja oli rekrytty johtamaan Muonio ylös Levin ja Ylläksen pitkistä varjoista. Ilman Kairahovia se ei onnistu. Ravintola oli juuri saanut anniskeluluvan tunturilaen laajuiselle ulkoilma-alueelle. Suomen ensimmäinen ja ainoa erämaaterassi, millainen innovaatio! Mutta Kairahovi ei lähde lentoon, jos kuntaliitos kaatuu."
Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää
(Johnny Kniga 2014)
Äänikirjan kesto 8 h 50 min.
Lukija Kari Ketonen.
(Kansikuva www.kirja.fi)
Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää tupsahti lähes huomaamattani puhelimeeni, kun se löytyi Elisa Kirjan kirjamessutarjouksista. Äänikirjan lukee näyttelijä Kari Ketonen, joka suoriutuu tehtävästään erinomaisesti.

Jääräpää sijoittuu Suomen Lappiin, Muonioon, mihin Katja Karhuvuoma on muuttanut miehensä Aslan perässä. Kaamos kauhistuttaa samalla, kun Katjan pitäisi kunnanjohtajana luotsata kotipaikkaansa kohti kuntaliitosta Enontekiön kanssa. Etelästä tulleeseen "riukuun" suhtaudutaan epäluuloisesti, eikä appiukko Piera, joka on varsinainen hahmojen hahmo, suinkaan pyri helpottamaan asioita. Päätöstensä järjellisyyttä Katja miettii vakavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun selviää, että uudella kotiseudulla perheväkivalta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Helppoa ei siis ole Helsingistä melkein maan toiseen ääripäähän muuttaneella naisella, jonka varsin pikaisesti solmittu avioliitto kriisiytyy. Lisäksi Katja tuntee olevansa muukalainen tiiviissä yhteisössä, joka vilisee erikoisia persoonia. Nuo erikoiset persoonat ja eri suuntiin vetävät tarkoitusperät saavat aikaan tapahtumien vyöryn, joka nousee lopussa lähes elokuvamaisiin mittoihin. Jääräpää on kerrassaan kutkuttavan mainio kudelma, joka sisältää niin huumoria kuin vakavia teemoja, kuten valtion säästötoimenpiteiden vaikutukset palveluiden saatavuuteen ja ihmisten elinolosuhteisiin.

Parasta kirjassa on Mikko-Pekka Heikkisen hersyvä tyyli, joka sai kuunnellessa aikaan naurunpyrskähdyksiä. Satiirinen ote toimii ja viehättää niin, että Mikko-Pekka Heikkisen nimi on muistiin kirjattu: esikoisromaani Terveiset Kutturasta täytyy luettavaksi hankkia ja tulevia teoksia jään odottamaan innolla.

Muualla: Nenä kirjassa, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on