Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine?
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
Robert Galbraith:
Silkkiäistoukka
(Otava 2014)
Englanninkielinen alkuteos
The Silkworm 2014
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan kesto 17h 25 min.
Lukija Eero Saarinen.
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua, en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini.

Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy raa'asti murhattuna, saavat tapahtumat kokonaan uudenlaisen sävyn ja Strike päätyy selvittämään tekoa, johon liittyy brutaaleja piirteitä.

Selvittäminen vaatii monenlaisia käänteitä, joiden perässä pysymisessä on tekemistä. Rikostarinan jännite kuitenkin rakentuu hyvin ja pitää lukijan otteessaan, kun Strike poliisin päätelmistä piittaamatta on varma, että oikeaa murhaajaa ei ole saatu kiinni. Murhaajaa en arvannut - aika harvoin siinä onnistunkaan - mutta loppuratkaisu on mielestäni toimiva ja perusteltu.

Silkkiäistoukassa ei ole kysymys vain kauhean rikoksen selvittämisestä vaan myös esimerkiksi ihmissuhteista. Dekkari sijoittuu kirjalliseen maailmaan, ja kirjallisuus nouseekin esille vahvana teemana, jonka ympärillä tulee pohdittua esimerkiksi niin julkaistavaa kirjallisuutta ja kustannustoimintaa, kiivasta kilpailua kuin myös kirjallisuuden arvostelua. Löytyypä seasta piikki myös verkossa julkaistavia arvosteluja kohtaan:
Internetin myötä kaikki vajaasivistyneet idiootit voivat leikkiä Michiko Kakutania.
Michiko Kakutania en halua leikkiä vaan totean, että Silkkiäistoukka on toimiva dekkari, joka on hyvin kirjoitettu. Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, joista päällimmäisenä tietenkin mieleen jää Cormoran Strike. Hän on Afganistanin sodan veteraani, joka on menettänyt jalkansa. Menneisyydessä on repivä parisuhde ja kipeä ero, nykyisyydessä yksinäisyyttä jos kohta kiinnostuneita ja kiinnostavia naisiakin. Isokokoinen mies, jota ei voi järin komeaksi kehua, on henkilönä sellainen, että häneen haluaa tutustua enemmän ja hänelle toivoo hyvää. Kiinnostava hahmo on myös Striken assistentti Robyn, jonka parisuhde on varsin kimurantti ja joka haluaa saada arvostusta työlleen. Parivaljakon töistä luen tai kuulen jatkossa mielelläni lisää.

Cormoran Striken edesottamuksiin ovat perehtyneet myös Minna, Kirjaneito ja Norkku, joka muuten arvasi murhaajan.

Kommentit

  1. Aloittelin tätä juuri, e-kirjan muodossa. Käen kutsu on myös luettuna, ja tosiaan tämän uuden osan alussa näyttää olevan sen verran kertausta Striken vaiheista, että uudetkin lukijat pääsevät mukaan. Vähän hirvittää kirjan pituus. Minusta lähes 500 sivua on paljon dekkarille, mutta taitaa kirja kuitenkin kantaa loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjalle tuo lähes 18 tuntia tuntui etukäteen paljolta, mutta kyllä tarina mielestäni mukavasti vei mukanaan. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan ajatuksiasi kirjasta.

      Poista
  2. Minäkin tykästyin näihin Rowlingin salanimellä kirjoitettuhin dekkareihin äänikirjan muodossa. Tosin vasta nyt sain aikaiseksi tarttua näihin, vaikka olenkin tiennyt tästä salanimi-hommasta jo useamman vuoden ajan. Seuraavana kuuntelussa onkin sarjan kolmas osa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nämä toimivat sinullekin. Onkohan näihin tulossa vielä jatkoa?
      Hyviä kuunteluhetkiä! :)

      Poista
    2. Ymmärsin Galbraith/Rowlingin sivuilta, että neljäs osa olisi tekeillä. Tosin sen ilmestymisestä ei ollut mainintaa.

      Kolmas osa myös kuunnteltu, ja jäi kyllä niin herkulliseen kohtaan että toivoisin tuon neljännen ilmestyvän pian!

      Poista
    3. Tosiaan, muistankin että kolmososan päätyttyä tuli tosi malttamaton olo! Nelososa olisi kyllä tervetullut. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o