Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

"- Asia koskee siis miestänne, rouva Quine?
- Juu, Leonora vastasi. - Hän on kadonnut.
- Kuinka kauan hän on ollut kadoksissa? Strike kysyi ja otti automaattisesti muistivihkon käteensä.
- Kymmenen päivää, Leonora sanoi."
Robert Galbraith:
Silkkiäistoukka
(Otava 2014)
Englanninkielinen alkuteos
The Silkworm 2014
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan kesto 17h 25 min.
Lukija Eero Saarinen.
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
Ei ole enää mikään salaisuus, että kirjailijanimen Robert Galbraith taakse kätkeytyy Harry Potterin äiti J.K. Rowling. Salanimellä Rowling on käynnistänyt dekkarisarjan, jonka päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike. Sarjan ensimmäistä osaa, Käen kutsua, en ole lukenut, mutta en kokenut olevan haittaa siitä, että hyppäsin suoraan sarjan toiseen osaan. Ellei haitaksi lasketa sitä, että nyt haluaisin kovasti saada myös tuon aloitusosan käsiini.

Silkkiäistoukan ytimessä on kirjailija Owen Quinen katoaminen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Quine on tunnettu aiemmistakin katoamistempuistaan. Vaimo pyytääkin yksityisetsivä Striken etsimään Quinen, koska ei kehtaa enää pyytää apua poliisilta ja koska tarvitsee puolisoltaan rahaa. Mutta kun Quine löytyy raa'asti murhattuna, saavat tapahtumat kokonaan uudenlaisen sävyn ja Strike päätyy selvittämään tekoa, johon liittyy brutaaleja piirteitä.

Selvittäminen vaatii monenlaisia käänteitä, joiden perässä pysymisessä on tekemistä. Rikostarinan jännite kuitenkin rakentuu hyvin ja pitää lukijan otteessaan, kun Strike poliisin päätelmistä piittaamatta on varma, että oikeaa murhaajaa ei ole saatu kiinni. Murhaajaa en arvannut - aika harvoin siinä onnistunkaan - mutta loppuratkaisu on mielestäni toimiva ja perusteltu.

Silkkiäistoukassa ei ole kysymys vain kauhean rikoksen selvittämisestä vaan myös esimerkiksi ihmissuhteista. Dekkari sijoittuu kirjalliseen maailmaan, ja kirjallisuus nouseekin esille vahvana teemana, jonka ympärillä tulee pohdittua esimerkiksi niin julkaistavaa kirjallisuutta ja kustannustoimintaa, kiivasta kilpailua kuin myös kirjallisuuden arvostelua. Löytyypä seasta piikki myös verkossa julkaistavia arvosteluja kohtaan:
Internetin myötä kaikki vajaasivistyneet idiootit voivat leikkiä Michiko Kakutania.
Michiko Kakutania en halua leikkiä vaan totean, että Silkkiäistoukka on toimiva dekkari, joka on hyvin kirjoitettu. Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, joista päällimmäisenä tietenkin mieleen jää Cormoran Strike. Hän on Afganistanin sodan veteraani, joka on menettänyt jalkansa. Menneisyydessä on repivä parisuhde ja kipeä ero, nykyisyydessä yksinäisyyttä jos kohta kiinnostuneita ja kiinnostavia naisiakin. Isokokoinen mies, jota ei voi järin komeaksi kehua, on henkilönä sellainen, että häneen haluaa tutustua enemmän ja hänelle toivoo hyvää. Kiinnostava hahmo on myös Striken assistentti Robyn, jonka parisuhde on varsin kimurantti ja joka haluaa saada arvostusta työlleen. Parivaljakon töistä luen tai kuulen jatkossa mielelläni lisää.

Cormoran Striken edesottamuksiin ovat perehtyneet myös Minna, Kirjaneito ja Norkku, joka muuten arvasi murhaajan.

Kommentit

  1. Aloittelin tätä juuri, e-kirjan muodossa. Käen kutsu on myös luettuna, ja tosiaan tämän uuden osan alussa näyttää olevan sen verran kertausta Striken vaiheista, että uudetkin lukijat pääsevät mukaan. Vähän hirvittää kirjan pituus. Minusta lähes 500 sivua on paljon dekkarille, mutta taitaa kirja kuitenkin kantaa loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjalle tuo lähes 18 tuntia tuntui etukäteen paljolta, mutta kyllä tarina mielestäni mukavasti vei mukanaan. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen lukemaan ajatuksiasi kirjasta.

      Poista
  2. Minäkin tykästyin näihin Rowlingin salanimellä kirjoitettuhin dekkareihin äänikirjan muodossa. Tosin vasta nyt sain aikaiseksi tarttua näihin, vaikka olenkin tiennyt tästä salanimi-hommasta jo useamman vuoden ajan. Seuraavana kuuntelussa onkin sarjan kolmas osa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nämä toimivat sinullekin. Onkohan näihin tulossa vielä jatkoa?
      Hyviä kuunteluhetkiä! :)

      Poista
    2. Ymmärsin Galbraith/Rowlingin sivuilta, että neljäs osa olisi tekeillä. Tosin sen ilmestymisestä ei ollut mainintaa.

      Kolmas osa myös kuunnteltu, ja jäi kyllä niin herkulliseen kohtaan että toivoisin tuon neljännen ilmestyvän pian!

      Poista
    3. Tosiaan, muistankin että kolmososan päätyttyä tuli tosi malttamaton olo! Nelososa olisi kyllä tervetullut. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on