Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina: marraskuu

Vaikka marraskuu on lyhenevien päivien, lisääntyvän pimeyden ja kylmyyden aikaa, on tämän vuoden marraskuu ollut varsin miellyttävä. Kovia pakkasia ei ole ollut, vaan pienokaisen kanssa olemme saaneet nauttia pienistä miinusasteista ja taaperoperheen kannalta siedettävistä säistä. Eilen satoi hieman lunta, mikä ilahdutti minua: lumi tuo mukavasti valoa pimeyteen.
Niityllä lunta...
Valoa olen hakenut myös muualta: marraskuussa on ihanaa polttaa kynttilöitä ja laitella esille jouluvaloja. Pimeänä iltana on mukavaa saapua kotiin, kun ulkona on valoja tuomassa tunnelmaa. Kotona nautin pehmeistä valoista ja kynttilöistä kirkkaiden kattovalojen sijaan. Marraskuu on siis loppujen lopuksi suloista aikaa!


Vuosi kuvina -haaste lähenee osaltani loppuaan. Vielä joulukuussa on kuvatunnelmia luvassa. Sitä ennen toivotan hyvää marraskuun loppua ja tunnelmallista alkavaa joulukuuta!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tätä haastetta on ollut kiva seurata. Olen varovasti miettinyt, josko toteuttaisin jotain vastaavaa ensi vuonna, mutta katsotaan nyt. :) Lumitilanne on täällä Oulun suunnalla aika samanlainen. Valkoista näkyy maassa juuri sen verran, ettei nurtsit loista vihreinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Olisipa kivaa, jos tarttuisit tähän haasteeseen ensi vuonna. Minusta haaste on ollut mukava, ja erityisen mukavaa on ollut katsoa muiden ottamia kuvia.
      Minä pidän siitä, että maassa on lunta edes vähän. Ei ole niin mustaa kaikkialla. Metrisiä kinoksia en välttämättä kaipaa. :)

      Poista

  2. Nämä sinun Vuosi kuvina -postauksesi ovat aivan ihania! Täällä Helsingissäkin lunta on, mutta se alkaa olla jo aika lailla sellaista ruskeaa loskaa tienreunoilla. Ihanaa marraskuun loppua sulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos, Ellen! :)
      Kovin vetistä oli ulkona äsken, kun kotiin saavuin. Saapa nähdä, sulaako kaikki valkeus pois.
      Kiitos, ihanaa marraskuun loppua myös sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…
8 kommenttia
Lue lisää

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…
18 kommenttia
Lue lisää

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…
4 kommenttia
Lue lisää