Siirry pääsisältöön

Nadine Gordimer: Vieraat toisilleen

"Oli totta, että näytti erittäin epätodennäköiseltä, että musta- ja valkoihoinen mies, huolimatta siitä, että olivat keskenään tuttavia, kohtaisivat sattumalta Johannesburgissa. Vaikka he päivittäin tekivät työtä samassa kaupungissa, oli suorastaan hämmästyttävää, miten tehokkaasti pidettiin huolta siitä, etteivät heidän tiensä kulkeneet yhteen."
Nadine Gordimer: Vieraat toisilleen
(Otava 1991)
Alkuteos A World of Strangers 1958
Suomentanut Leena Reijonen
315 sivua
Nadine Gordimerin teos Vieraat toisilleen sijoittuu Etelä-Afrikan Johannesburgiin, missä kirjailija itse asui ja menehtyi viime kesänä, 90-vuotiaana. Ylen uutisen mukaan Nadine Gordimer vastusti apartheidia ja käsitteli useissa kirjoissaan vihaa, rakkautta ja ystävyyttä apartheidin ajan Etelä-Afrikassa. Nuo samat teemat löytyvät myös tästä romaanista, joka suomennettiin vasta 1991, kun Gordimer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Teoksen päähenkilö ja minäkertoja on Toby Hood, joka saapuu Englannista Johannesburgiin hoitamaan perheensä liikeyritystä. Hän liikkuu rikkaiden valkoisten seurapiireissä ja tapaa Cecil Rowen, johon hän ainakin ihastuu, ehkä jopa rakastuu. Sattumalta hän myös ystävystyy Steven Sitolen kanssa. Ystävyys on erikoista ja hieman outoakin yhteiskunnassa, jossa ihonväri säätelee sitä, missä voi liikkua ja kenen kanssa. Stevenin kautta Toby tutustuu aivan erilaiseen maailmaan ja joutuu myös huomaamaan, miten vaikea joidenkin ihmisten on hyväksyä erirotuisten kanssakäymistä.

Tarina lähtee liikkeelle lähes tuskastuttavan hitaasti, eikä suurille kierroksille päästä missään vaiheessa. Gordimerin teoksen teho onkin enemmän tunnelmassa kuin juonenkäänteissä. Gordimer kuvaa tarkasti ja vivahteikkaasti yhdyskuntaa, joka Tobyn silmissä jakautuu kahtia. Toby liikkuu niin tumma- kuin valkoihoisten seurassa, mutta monille nuo kaksi maailmaa ovat erillisiä tiloja, jotka eivät koskaan kohtaa ja joiden olemassaoloa on vaikea kuvitella, jos kuvitella edes haluaa. On kuin kaupungissa olisi kaksi erillistä kerrosta tai lokeroa, joiden ei haluta yhdistyvän tai tulevan toisilleen tutuiksi, ja yleensä ne jäävätkin kirjan nimen mukaisesti vieraiksi toisilleen. Ja ainoa todella määrittelevä tekijä on ihonväri, jonka vuoksi esimerkiksi työelämään pääseminen tai siellä eteneminen voi olla mahdotonta.

Gordimer ei saarnaa eikä osoita sormella vaan pikemminkin toteaa, millainen hänen kuvaamansa Johannesburg on. Tobyn ystävä Anna, "puoliverisen" lapsen äiti, tosin toteaa:
Heidät (lapset) on vain saatava ymmärtämään, että he eivät ole soveliaita aikansa eläneeseen yhteiskuntaan. Se ei merkitse mitään ja todellisuudessa he ovat uuden, tulevan maailman uusia ihmisiä, kunnollisen maailman, jossa värillä ei ole merkitystä. Luuletko, että se on totta?
Vieraat toisilleen on romaani, joka saa pohtimaan esimerkiksi tasa-arvoa, tasavertaisuutta ja ihmisoikeuksia. Tarinan miljöö on helppo kuvitella mielessään, niin tehokkaasti Gordimer sitä kuvaa. Samalla ymmärtää, että fiktiivinen tarina kuvaa valitettavaa todellisuutta.
Olin Orfeus, siirryin maailmasta toiseen, mutta kumpikaan ei ollut minulle todellinen. Sillä oliko kummassakaan mitään merkkiä siitä, että oli olemassa toinenkin maailma?

Kommentit

  1. Hieno Gordimer, hieno bloggaus.
    Käsitykseni mukaan Etelä-Afrikassa kiellettiin seka-avioliitot vuonna 1949. Syrjintä jyrkkeni toisen maailmansodan jälkeen. Arvostan Gordimeria ja varsinkin Mandelaa. Gordimer arvosti Mandelaa ja tiettävästi tutustui häneen jo 1960-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jokke!
      Gordimer on minulle uusi tuttavuus, mutta aion tutustua hänen tuotantoonsa enemmänkin. On upeaa, että hänen ja Mandelan kaltaisia oikeudenmukaisuuden puolustajia löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on