Siirry pääsisältöön

Juha Itkonen: Ajo

"Takaisin. Takaisin taas, takaisin alkuun, pois tältä helvetin autobahnilta. Minähän menen minne haluan, hallitsen aikaa."
Juha Itkonen: Ajo
(Otava 2014)
283 sivua
Juha Itkosen romaani Ajo kuljettaa lukijaansa niin 1960-luvun Suomessa kuin 2000-luvun Saksassa. 1960-luvun osuuksia kuvataan perheenäidin ja -isän sekä nuoren miehen, abiturientin näkökulmista, nykyajassa näkökulma taas on naisen, joka on pienen pojan äiti ja matkalla lapsensa kanssa. Ajaminen tai auto liittyy jollain tapaa kaikkiin tarinan näkökulmiin, siitä ytimekäs ja toimiva romaanin nimi.

Romaanin henkilöistä minäkertojina pääsevät ääneen nykyajan pakeneva nainen ja 1960-luvun abiturientti. Muiden näkökulmia avataan sivusta, kolmannessa persoonassa. Minun luennassani tarinan etualalle nousivat naiset, joista vanhempi, Heljä, kantaa mukanaan koko elämän kokoista surua ja nuorempi, Aino, ottaa hänen tarinansa itselleen. Siinä samalla tulee pohtineeksi, onko oikein ottaa toisen tarina omakseen, ehkä jopa tehdä siitä taidetta, mahdollisesti viihdettä. Tätä kysymystä pohtiessa ei voi ohittaa sitä tietoa, että Ajo liittyy Itkosen oman suvun tragediaan.

Lukiessani tulin pohtineeksi myös uskonnon, uskomisen tematiikkaa. Onko Heljän usko loitontamassa häntä Onnista samalla, kun Kerttu arvostelee Heljän tapaa uskoa? Uskonto näyttäytyy normeina, joiden noudattamisesta juuri Kerttu erityisesti haluaa pitää kiinni. Hänen hahmonsa on tarinassa paikallaan muistuttamassa ihmisten ajattelemattomuudesta ja saa pohtimaan, mihin sivullisella on oikeus, oli oikeuttajana sitten uskonto tai jokin muu. Onko oikein lisätä menetyksen kokeneen henkistä taakkaa ja siten huomaamattaan vain kasvattaa tragediaa, joka kulkee mukana joka hetki?

Ajo on kaihoisan kauniisti kirjoitettu kertomus ihmisistä, jotka eivät ole selvinneet elämästä haavoitta. Se on selviytymiskertomus ja puhuu siitä, miten mennyt on läsnä ja ajaa kohti tulevaisuutta, vaikuttaa tulkintoihin ja valintoihin. Ja vaikka tarinassa on surua, on siitä luettavissa myös toivoa.

Itkosen romaani herätti minussa paljon ajatuksia ja kysymyksiä, mikä on hyvän teoksen merkki. Silti se ei aivan täydelliseksi lukukokemukseksi muotoutunut: Kaikki henkilöt, kuten abiturienttipoika, eivät muodostuneet läheisiksi vaan jäivät etäälle. Ainon poika Aarne on hahmona tärkeä mutta mielestäni paikoin hieman epäuskottava. Mietin myös, olivatko kaikki näkökulmat tarpeen vai olisiko esimerkiksi juuri abiturientin osuuden voinut jättää pois.

Mutta silti. Ajo on hieno romaani, joka nousee lukukokemuksena ehdottomasti keskiverron yläpuolelle. Ajo todistaa jälleen kerran, miten tavattoman taitava kirjoittaja Juha Itkonen on.

Itkosen romaanista ovat kirjoittaneet esimerkiksi HabaneraKatja ja Laura.
Kirjaa käsitellään myös HSTV:n kirjallisuusohjelmassa Nokikkain, jossa kirjailija ja kriitikko kohtaavat.

Kommentit

  1. Keskiverron yläpuolelle tämä nousi minunkin mielestäni, mutta ihan huipuksi tästä ei ollut. Itkonen on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta jokin tästä hienosta romaanista puuttui. Teksti ei koskettanut niin paljon kuin se olisi voinut, ei tullut kovin liki. Mutta upeaa kieltä ja kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja tunteita kirja minussakin herätti. Juha Itkonen kyllä kirjoittaa hienosti, ja nyt joutuu taas odottamaan hänen seuraavaa romaaniaan tovin. :)

      Poista
  2. Ajo tulee lukuun myöhemmin, joten pallajan tähän tekstiin kirjan luettuani :)

    VastaaPoista
  3. Samanlaisia mietteitä herätti minussakin, joitain asioita kirjoittelin tänne http://harmaaparranlukutarnoita.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on