Siirry pääsisältöön

Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Kaisa Reetta haastoi minut mukaan Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää juhlistavaan runohaasteeseen, jonka on alun perin ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi. Kiitos haasteesta!

Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1956). 

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Minä en kuulu niihin, joille Tiitiäisen satupuuta olisi lapsena luettu, mutta muistan törmänneeni Tunteelliseen siiliin joskus varhaisessa teini-iässä. Kun lueskelin runoa yksin, maistelin sen sanoja ja tunnustelin tunnelmaa, jotain tapahtui. Runo ikään kuin tuli minuun, ymmärsin sen sanoman syvästi ja voimakkaasti. Samaistuin vahvasti tuohon tunteelliseen siiliin, joka on yksinäinen ja kaipaa sitä, että hänen todellinen minänsä nähtäisiin piikikkään ulkokuoren alta. Kuinka moni meistä onkaan kokenut joskus tulleensa ymmärretyksi väärin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella?


Samalla hetkellä, kun Tunteellinen siili muutti sisälleni, osaksi minua, ymmärsin, kuinka paljon runo voi sanoa vain muutamassa säkeessä. Silloin minusta tuli runojen todellinen lukija, joka eli omia ja muiden tunteita runojen kautta ja - ehkä sen nyt voi tunnustaa - kirjoitti pöytälaatikon pullolleen nuoruuden tunnekuohuja ja elämän merkityksen pohdintaa. Ehkä on hyvä, että pöytälaatikkorunoilu on jäänyt ja todistusaineistot kadonneet, mutta rakkaus kieleen ja kielen merkitysten maistelemiseen on säilynyt. Kirsi Kunnaksen runolla on mielestäni suuri merkitys siinä, miten arvokkaaksi osaksi elämääni kieli on muodostunut.


Vaikka runolla on ikää lähes kuusikymmentä vuotta, on sen sanoma ajaton ja edelleen ajankohtainen. Toivoisin, että meillä kaikilla riittäisi uskallusta kurkistaa toisissamme ulkokuoren taakse, vaikkei ensivaikutelma siihen houkuttelisikaan. 


Nyt haastan mukaan Luettua elämää -blogin Elinan, Lumiomenan Katjan ja Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogin Joanan.




Haasteen säännöt ovat tässä:
1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa. 
2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.
3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle. 
4. Kerro osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka. 

Kommentit

  1. Ihana runo ja kaunis kirjoitus! Tunteellinen siili on aina yhtä koskettava, ja oi, Kirsi Kunnas on antanut sinulle tällä runollaan mitä hienoimman lahjan, rakkauden runoihin ja kieleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi, Katja! Voiko hienompaa lahjaa toivoakaan?

      Poista
  2. Olen tajunnut tunteellisen siilin ihanuuden viime keväänä, kun koulumme kuoron kanssa esitimme Musiikkitalossa eläinlaulusarjan, johon kuului myös uudelleen sävelletty tunteellinen siili. Tuota runoa ei nyt pysty lukemaan ilman, että melodia tulee mieleen, ja sanat ovat aivan ihanat. Niin totta ja kuitenkin satua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en voi kuin arvailla, kuinka hienolta runo mahtaa sävellettynä kuulostaa. Olisipa ihanaa joskus kuulla.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta. <3 Tunteellinen siili on kyllä yksi ihanimmista Kirsi Kunnaksen runoista.

    Vastaan haasteeseen piakkoin, täytyy vaan hieman miettiä omaa Kirsi Kunnas -suhdettani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos osallistut! Kovin mielelläni ajatuksiasi luen. <3

      Poista
  4. Oi, valitsit ihanan runon! Tunteellisessa siilissä Kirsi Kunnas pääsi lähelle nuoruuden tunnelmia, sitä aikaa, kun pitää olla vähän piikit pystyssä, suojata sisällä tapahtuvaa myllerrystä.

    Kiitos ihanasta tekstistäsi, Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun haastoit, Kaisa Reetta! <3 Ihanasti tiivistät kommentissasi nuoruuden tuntoja.

      Poista
  5. Tunteellinen siili on yksi suloisimmista Kirsi Kunnaksen runoista ;)

    VastaaPoista
  6. Tämä on niin tärkeä runo - yksi koskettavimmista ja surullisimmista runoista. Hienoa, kun osallistuit haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun ideoit tämän haasteen. Tähän oli kiva osallistua.

      Poista
  7. Kiitos haasteesta, Jonna! Ilman muuta osallistun!

    On aika vaikea valita vain yksi suosikkinsa... Tunteellinen siili on ihana ja niin viisas, Herra Piipoo pelottava ja hauska, Ville ja Valle naurattaa laulettunakin... Melkoinen varastohan näitä on. Rakastettua runoilijaa on ilo lukea uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o