Siirry pääsisältöön

Vera Jordanova: Don't Miss a Bite

"Sitten tapasin Martan - keittiössä hääräilevän pullean katalonialaisnaisen. Myös hänen täytyi asua talossa, koska joka aamu mennessäni vanhanaikaisesti laatoitettuun keittiöön löysin hänet tekemästä ruokaa hymyssä suin."
Vera Jordanova: Don't Miss a Bite
(WSOY 2014)
256 sivua
Vera Jordanovan kirja Don't Miss a Bite yhdistää ruoan ja matkailun. Mallina ja näyttelijänä ympäri maailmaa liikkunut suomalais-bulgarialainen Jordanova on kerännyt matka- ja makumuistoistaan visuaalisesti viihdyttävän keittokirjan, jota selaillessa vierähtää helposti hetki ja toinenkin.

Tulinen pasta pancetan ja
paahdettujen tomaattien kera.
Kirjan idea on mielestäni ihastuttava. Ruokaohjeiden ohessa voi lukea Vera Jordanovan kertomuksia siitä, millaisia kulinaristisia nautintoja hänen taipaleelleen on mahtunut. Jollain tapaa ruoanlaittoon tuo lisähohtoa se, jos pääsee pikkuisen kurkistamaan, mistä resepti on peräisin. Lisäksi voi ihastella Jordanovan itsensä ja Federico Ruizin ottamia kuvia, joissa on muutakin kuin ruokaa. Kirja on runsas elämys.

Kokeilin perheeni iloksi muutamia kirjan ohjeita. Joissakin resepteissä on sen verran erikoisia raaka-aineita, ettei niitä löydy helposti edes Jyväskylän kokoisesta kaupungista. Näin kävi esimerkiksi, kun kokkasin tulista pastaa pancetan ja paahdettujen tomaattien kera. Pancettaa ei löytynyt, joten korvasin sen pekonilla. Maku varmasti siitä kärsi jonkin verran. Kirjassa ei ole tarjolla tietoa siitä, miten joitakin aineksia voi korvata, jollei niitä ole saatavilla. Sellainen tieto kyllä miellyttäisi.

Vera Jordanova kertoo kirjassaan, miten hän lähti ensimmäistä kertaa elämässään poimimaan kurpitsoita. Kotiin päätyi kaksi jättikokoista kurpitsaa, jotka piti tietenkin hyödyntää ruuissa. "Olin skeptinen kurpitsarisoton suhteen", Jordanova toteaa. Samaa skeptisyyttä havaitsin perheessäni, kun mainitsin valmistavani kurpitsarisottoa. Ruoka osoittautui kuitenkin todella maittavaksi - mascarponejuusto tuo risottoon ihanan täyteläisen maun. Suosittelen!
Kurpitsarisotto.
Menestykseksi osoittautui myös pirteä kanasalaattileipä, vaikka yksi lapsista karsasti lehtiselleriä etukäteen. Juuri se toi leipään kuitenkin mukavaa raikkautta.

Pirteä kanasalaattileipä.
Isänpäivänä paistoin aamiaisosastolta löytyneitä blinejä, joiden seurana tarjotaan hunajakermavaahtoa ja granaattiomenan siemeniä. Siemenet toivat annokseen reipasta pirteyttä, ja blinit katosivat varsin nopeasti tarjoilulautaselta.

Jälkiruoista kokeilin jäisiä marjoja kuuman kinuskikastikkeen kera. Helppotekoinen jälkiruoka maistui ja vei makeannälän helposti mennessään.

Kirjassa on vielä jäljellä monta kiinnostavaa reseptiä, joihin haluan paneutua ajan kanssa. Esimerkiksi jo pelkkä ajatus viininlehtikääryleistä saa makuhermot kutiamaan.

Aivan aloittelijalle en Jordanovan kirjaa suosittele, mutta kirjan käyttäjän ei tarvitse myöskään olla mikään huippukokki. Tällainen tavallinen kotikokki selvisi ohjeiden parissa vallan hyvin. Kokkaamisesta ja eri maista kiinnostuneelle kirja on aarre.

Kirjan tarjosi minulle luettavaksi WSOY Blogatin kampanjassa - kiitos!

Blinit.

Kommentit

  1. Jonna, mikä ihastuttava keittokirja<3 Rakastan jo tuota kirjan kantta...

    Oma kaikkein paras ruokasosikkini on katalonialainen kala-äyriäispata eli zarzuela. Kunpa saisimme kirjan Katalonialaisessa keittiössä...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katalonialaisessa keittiössä -kirja kuulostaa houkuttelevalta. Ja tuo zarzuela täytyy heti googlettaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o