Siirry pääsisältöön

Mo Yan: Viinamaa

"Minä en ole päissäni, minä olen erikoistutkija Ding Gou'er, minut on määrätty Viinamaahan tutkimaan korruptoituneista virkamiehistä koostuvaa rikollisjoukkiota, jonka johdossa on Jim Gangzuan ja jonka väitetään kypsentävän ja syövän pieniä poikalapsia, se on tärkeä juttu, täydellistä omistautumista vaativa juttu, harvinaisen julma ihan koko maailman mittapuulla arvioituna, sillä tällaisiin mittasuhteisiin paisunutta korruptiota ei ollut onnistuttu paljastamaan koskaan aikaisemmin."
Mo Yan: Viinamaa (Otava 2014)
Kiinankielinen alkuteos Jiuguo 1992
Suomentanut Riina Vuokko
468 sivua
Toissa vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Mo Yan kirjoittaa taiteilijanimellä, joka tarkoittaa "älä puhu". Tämä takakansiliepeestä löytynyt tieto kulki mukanani, kun lähdin kirjailijan mukana Kiinaan, salaperäiseen Viinamaahan, jossa paljon jätetään sanomatta samalla, kun huhumylly pyörii kiivaana. Erään suuren huhun perässä Viinamaahan matkaa erikoistutkija Ding Gou'er, jonka tehtävänä on selvittää, pitävätkö puheet poikalasten syömisestä paikkansa. Kuten odottaa saattaa, Viinamaassa viina virtaa, eikä Gou'erin ajatus säily kovin kirkkaana, hän kun kärsii huonosta viinapäästä.

Gou'erin tarinan rinnalla kulkee kirjeenvaihto nuoren kirjailijanalun Li Yidoun ja Mo Yanin välillä. Kirjeiden mukana on Lin kirjoittamia novelleja, joiden hän kiihkeästi toivoo tulevan julkaistuksi. Molta hän odottaa saavansa apua. Novelleissa toistuu samoja teemoja ja tapahtumia, joita Ding Gou'er matkallaan kohtaa. Loppujen lopuksi erikoistutkija Gou'erin matka väistyy taka-alalle, kun suuri kirjailija matkaa Viinamaahan tapaamaan suojattiaan. Eikä loppujen lopuksi tunnu olevan suurtakaan merkitystä sillä, mikä oikein on totta ja mikä ei.

Viinamaa on erikoinen yhdistelmä. Se on ainakin makaaberi, hersyvä, kauhea, kiinnostava, kulinaristinen ja iljettävä. Se on satiiri, joka pilkkaa korruptoitunutta yhteiskuntaa nostamalla esille esimerkiksi ylettömiä kohteliaisuussääntöjä ja ihmisen yhteiskunnallisen aseman ylikorostunutta merkitystä. Ihmisten usko alkoholin voimaan kohoaa koomisiin mittoihin. Ivalta ei säästy itse kirjallisuuskaan: kirjailija suhtautuu itseironisesti hahmoonsa ja Li Yidoun kanssa käydyn kirjeenvaihdon kautta hahmottuu kirjailijan uran haasteita.

Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi sitten ajatella? Kirjan päätyttyä tuntuu, kuin olisi hypännyt karusellista pois pitkän ajelun jälkeen. Kaikista tarinan elementeistä en pidä, mutta lopulta päädyn toteamaan, että minusta kirja on hyvä, vaikka pieni yksityiskohtien karsiminen tuskin olisi kokonaisuudelle pahaa tehnyt: paikoin kerronta sortuu jaaritteluun. Mo Yan kirjoittaa sujuvasti ja Riina Vuokon suomennos tekee sujuvalle kynälle kunniaa. Romaani herättää hersyvyydessään ajatuksia, ja onnistuipa kirja kerran kadottamaan yöuneni: kuvaus pienen Aarre-pojan viemisestä ruoantuotantoon oli iltayöstä liikaa, kun lähellä tuhisi samanikäinen ja -kokoinen pienokainen.

Omituisista sattumuksista ja kummallisista käänteistä pitävälle kirjaa voi suositella. Napakkaa juonivetoista tarinaa ja selkeää loppuratkaisua kaipaavan sen sijaan kannattanee jättää kirja suosiolla hyllyyn.

Viinamaasta on kirjoittanut myös Arja.

Kommentit

  1. Kirjoituksesi toi mieleen Mo Yanilta lukemani Seitsemän elämääni. Satiiria ja itseironiaa, niitä oli siinäkin. Vaikuttaa kirjalta, jonka voisin hyvinkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin, että Mo Yan käyttää näissä kahdessa teoksessa samoja elementtejä. En ole Seitsemän elämääni -romaania lukenut, joten en osaa yhtäläisyyksistä mitään sanoa. Tämän perusteella tuo toinenkin kyllä kiinnostaa.

      Poista
  2. Mo Yan kiinnostaa kovasti. Toisaalta tuo mainitsemasi karuselliajelu houkuttelisi, toisaalta se vähän pelottaakin. Pitänee kokeilla tätä, sillähän se selviää onko minusta kiinalaiseen karuselliin vai ei. :)

    Kiitos hyvästä ja valaisevasta arviosta! (Ja palaan tänne kommenttikierrokselle piakkoin. Olen lukenut kaikki arviosi, mutta olen onneton puhelimella kommentoija. On kuitenkin sanottavaa moneen, joten näkemisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia kiinalainen karuselli sinussa herättää. :)

      Kiitos kommentistasi! Onpa mukavaa, että olet käynyt vierailemassa blogissani. Näkemisiin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on