Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

"Koko päivänä he eivät puhunet perheestä, joka oli matkustanut tiehensä. Hemuli kuljeskeli puutarhassa ja haravoi lehtiä ja jutteli kaikesta mikä hänen mieleensä juolahti, ja homssu juoksi hänen jäljessään ja kokosi lehtiä koriin eikä puhunut juuri mitään."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
(WSOY 2010)
Ruotsinkielinen alkuteos Sent i november 1970
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1970
Suomentanut Kaarina Helakisa
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä
161 sivua
Muumilaakson marraskuu sopii nimensä puolesta tähän vuodenaikaan mainiosti - ja toki muutenkin. Säästelinkin kirjaa tarkoituksella näihin syksyisiin hetkiin.

Syksyyn kuuluu lähdön tuntu. Lähdetty on myös Muumilaaksosta: muumiperhe on poissa. Muumilaakson marraskuu onkin ainoa muumikirja, jossa muumeja ei lainkaan tavata. Nuo valkoiset hahmot loistavat poissaolollaan, kun heidän kotilaaksoonsa saapuu monenlaista kulkijaa.

Noista kulkijoista sydämeni vei Ruttuvaari, joka tietää, "miten tärkeää on lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi" ja päättää matkustaa muumilaaksoon odotettuaan riittävän kauan ja kestettyään tarpeeksi sukulaisiaan, jotka luulevat häntä kuuroksi.

Vilijonkka puolestaan touhottaa ja siivoaa ja haluaisi ottaa Muumimamman paikan. Se ei kuitenkaan onnistu vain sillä, että siirtää ruokapöydän ulos. Onko muuttuminen edes lopulta niin tärkeää?
- Miksi asiat muuttuisivat? Mymmeli kysyi. - Hemuli on aina hemuli ja hänen elämässään tapahtuu aina samanlaisia asioita. Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä jottei heidän tarvitsisi siivota. Hän nauroi ääneen ja läiskäytti käpälillään polviaan.
Ruttuvaarin ja Vilijonkan lisäksi Muumilaaksoon saapuvat pikkuinen homssu Tuhto, Nuuskamuikkunen, Hemuli ja Mymmeli, kukin omista syistään. Yllätys on melkoinen, kun Muumitalo on tyhjä, mutta sisälle joukkio pääsee, sillä eihän muumitalon ovia lukita koskaan. Sekalainen joukko törmäilee toisiinsa mutta jonkinlainen yhteinen sävel kuitenkin löytyy ja lopulta on juhlan aika.

Muumilaakson marraskuu on mietteliäs, melankolinenkin. Tarinassa on syksyistä asettumista
paikoilleen mutta myös oman olemisen pohdintaa. Tove Jansson kuvaa hurmaavan kauniisti ja viisaasti hahmojaan ja heidän maisemaansa, ja kirjan lopussa on jotain lohdullisen kaunista. Muumilaakson marraskuu on ihana, se asettuu tähän asti lukemieni muumikirjojen ykköseksi.
Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa.
Kirjan ovat lukeneet monet, mainittakoon tässä uusimpina MainElleninKatjan ja Leenan bloggaukset. Leenan postauksen alusta löytyy muuten sattumalta hieman pidempänä tuo sitaatti, johon oman tekstini lopetan.

Muumilaakson marraskuu on ensimmäinen kirja, jonka luen Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Muumilaakson marraskuu on jostakin syystä ollut monen bloggarin lukulistalla. Symppis kirja. Tosiaan hieman melankolinen, mutta oikein opettavainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä vuodenaika on tehnyt tehtävänsä. Kirja sopii sekä nimeltään että sisällöltään hienosti marraskuuhun!

      Poista
  2. Jonna, tämä kirja on niin suloinen ja koskettava ja jotenkin rauhoittavakin. Merin kirjat, nämä paksummat muumikirjat siirtyivät nyt minun kirjastooni;) Katsotaan koska muistaa kaivata...

    Eihän juuri tuota sitaattia voinut jättää pois: Se on suloista vuodenaikabalsamia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea tuota mainitsemaasi kirja tosiaan on! Ihanaa, kun sinulla on omassa kirjastossa muumikirjoja - niiden pariin on niin hyvä palata aina aika ajoin. Ehkä Meri sallii sinun kirjat pitää hyvässä tallessa. :)

      Tuo sitaatti oli niin sopiva tähän vuodenaikaan. <3

      Poista
  3. Muumilaakson marraskuu on kyllä todella upea. Levollisuus ja rauhoittavuus kiireiden keskellä puhuttelivat minua paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että juuri tämä muumikirja on omanani. Sen levollisuuden ja viisaiden ajatusten pariin on ihanaa palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on