Siirry pääsisältöön

Ihminen sodassa -haasteen koonti

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus innosti sotakirjallisuuden pariin Ihminen sodassa -haasteen merkeissä. Aivan mainio haaste, jonka myötä luin sykähdyttäviä, vavahduttavia ja mieleenpainuneita teoksia - onnistuipa joku kirja yöunetkin viemään. Luin haasteeseen yhteensä 16 kirjaa, ja urakallani ansaitsin kenraalin arvon.

Lukemistani kirjoista haluan erityisesti nostaa esille Väinö Linnan hienon Pohjantähti-trilogian, jonka osat laskin tässä haasteessa yhdeksi kirjaksi. (Postaukset löytyvät täältä, täältä ja täältä.) Olen iloinen, että vihdoin sain trilogian luettua, sillä niin kauan se on lukulistallani oleillut. Lukuelämys oli hieno.

Kaikessa kauheudessaan mieleeni painuivat Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi ja Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo. Molemmat kertovat tärkeää tarinaa siitä, miten kammottavia asioita tässä maailmassa on tapahtunut ja voi tapahtua. Olisi helpompaa sulkea silmät ja kieltäytyä tiedosta, mutta se ei ainakaan ole keino lisätä ymmärrystä.


Kotimaisia teoksia luin haasteeseen useita. Edellä mainittujen lisäksi parhaimmistoa edustaa Kangastus 38, jolla Kjell Westö voitti hiljattain Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Hieno teos, upea palkinto - onnea! Heidi Köngäksen Dora, Dora, Venla Hiidensalon Karhunpesä ja Heli-Maija Heikkisen Viestikyyhkyupseeri ovat niin ikään kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja kotimaisia teoksia. Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas ei yltänyt upean Finlandia-voittaja Jään tasolle mutta tarjosi samankaltaista tunnelmaa. Kotimaista haastekirjallisuutta edustaa myös Jenni Linturin Malmi, 1917.

Käännöskirjallisuudesta haasteeseen luin Drakulićin teoksen lisäksi Markus Zusakin Kirjavarkaan, Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarhanSarah Watersin Yövartion, Sahar Delijanin Jakarandapuun lapset ja Toni Morrisonin Kodin - nyt jälkeenpäin viimeksi mainittu tuntuu viisikosta ykköseltä. Haasteen heikointa elämystä edustaa Michael Morpurgon Sotahevonen, joka ei viehättänyt. Kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta kyllä pidin. Elämäkerrat ja muistelmat -osastoon luin Lena Muhinan Piirityspäiväkirjan, joka täydensi mukavasti kirjakokoelmaa, joka muutoin oli kaunokirjallisuuspainotteinen.

Ihminen sodassa -haaste oli todella mainio ja tutustutti minut kirjoihin, joihin muuten tuskin olisin tarttunut.

Kiitos haasteen emännälle!

Kommentit

  1. Sinäkin ylsit upseeritasolle, onnea! Monipuolista lukemista kertynyt vuoden aikana, vau! Kiva kun osallistuit haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin onnitteluista kuin mukavasta haasteesta!

      Poista
  2. Mahtava suoritus ja hienoja kirjoja! Minulla on vielä haaste kesken, ihan kenraaliksi asti en taida yltää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula!
      Hyviä lukuhetkiä haasteen parissa joka tapauksessa! :)

      Poista
  3. Sinulla on mukavan paljon kotimaista luettujen listalla. Ja vielä Pohjantähti-trilogiakin... sen kun saisi luettua läpi jonakin vuonna. Tai edes vuosina. :) Sarah Watersin Yövartio jäi kovasti kiinnostamaan minua. Siinä voisi olla hyvä kirja vaikka joululomalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnaa suosittelen lämpimästi. Ja Watersin teos voisi tosiaan toimia joululomalla, kun (toivottavasti) on aikaa rauhoittua kirjojen pariin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o