Siirry pääsisältöön

Per Petterson: En suostu

"- Ja täällä sinä kalastat sillalla pipo päässä, ja tässä minä ajan tällä autolla. Voin kertoa sinulle ettei se maksanut ihan vähän. Mutta minulla on varaa. Helvetti, olisin voinut ostaa kaksi tai useammankin, jos olisin halunnut, käteisellä. Eikö olekin merkillistä. Hän hymyili.
- Ai mikä.
- Että asiat voivat mennä sillä tavalla. Käänteisesti."
Per Petterson: En suostu
(Otava 2014)
Norjankielinen alkuteos
Jeg nekter 2012
Suomentanut Katriina Huttunen
243 sivua
Per Petterson kuuluu kirjailijoihin, jonka olen bongannut myönteisistä blogiarvioista. Luulen, että En suostu ei jää viimeiseksi Pettersonin teokseksi, jonka luen. Niin vivahteikkaasti kirjailija kuvaa norjalaista maisemaa ja henkilöidensä sisäisiä maailmoja.

En suostu -romaanissa tapahtumia kuvataan pääasiassa kahden miehen kautta, joskin äänensä saavat kuuluviin myös eräät sivuhenkilöt. Päähenkilöt Tommy ja Jim ovat olleet nuoruudessaan ystäviä, mutta sitten tiet ovat erkaantuneet. Miehet tapaavat sattumalta kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ja huomaavat elämän kuljettaneen heitä suuntiin, joiden olisi luullut kulkeneen päinvastoin: väkivaltaisessa perheessä kasvanut ja äitinsä kadottanut Tommy on menestynyt, kun taas vakaammista perheoloista aikuisuuteen suunnanneen Jimin elämästä ei juuri menestystä löydy. Romaani keskittyy kertomaan siitä, mitä jälleennäkemisen jälkeen tapahtuu ja millaiset tapahtumat 1960- ja 1970-luvulla ovat johtaneet nykyhetkeen.

Romaanissa on tapahtumia, jotka satuttavat ja tulevat lähelle, mutta tapahtumia tärkeämmäksi nousee kuitenkin kirjan vahva tunnelma, jota voisi luonnehtia sanoilla melankolinen ja viipyilevä.  Kerronta on vähäeleistä, jopa lakonista, ja usein tapahtuu näennäisesti vähän, mutta henkilöiden sisällä liikkuu ja myllertää. Paljon jätetään sanomatta, eikä jokainen ilmaan noussut kysymys saa vastausta.

Petterson kirjoittaa kauniisti ja luo tarinan, joka jää mieleen. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja, ja vaikka suuressa osassa kirjaa Tommy rankkoine kokemuksineen nousi mielessäni etualalle, jäin lopulta eniten miettimään Jimiä ja hänen elämäntarinaansa.

Monessa blogissa on todettu, että En suostu ei ole parasta Pettersonia vaikka onnistunut romaani onkin. Siksi odotankin innolla, että pääsen tutustumaan hänen muuhunkin tuotantoonsa.

Kirjasta muualla: Lumiomena, Kannesta kanteen, Luettua, Kirjavinkit, Kirjainten virrassa ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Sama juttu, kehuvat blogiarviot ovat herättäneet kiinnostukseni Pettersonia kohtaan. Täytyy ihan oikeasti kokeilla joskus!

    VastaaPoista
  2. En suostu on hieno romaani, mutta odotas tosiaan, kun pääset lukemaan Hevosvarkaat tai Kirotun ajan katoavan virran... :)

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Hevosvarkaat, josta pidin paljon, mutta Kirottu ajan katoava virta lumosi minut ihan tyystin. Tätä uusinta en ole vielä lukenut, joten lukulistalla on täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että lumouduit Pettersonin teoksesta. Odotukseni ovat sen suhteen varsin korkealla.

      Poista
  4. Pidin niin hirveästi Kirottu ajan katoava virta, että tilasin tämänkin, mutta siellä Otavalla on ollut jotian söhrinkiä mun tilauksissa, Otan pian yhteyttä. Tämä on varmaan hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian itsellesi. Minun on varmaan varattava kirjastosta tuo Kirottu ajan katoava virta.

      Poista
  5. Norjalainen kirjallisuus kiehtoo! Sait minut kiinnostumaan, kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Minullekin tämä oli ensimmäinen Pettersonini ja sinun laillasi ihastuin tunnelmaan ja tapaa rakentaa henkilöt. Ensi vuoden lukulistaan pitänee lisätä vanhemmat kirjailijan suomennokset. Tiivistit postauksessasi hyvin ytimet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirottu ajan katoava virta tarttui juuri kirjastosta mukaani, mutta en tiedä, milloin ehdin siihen tarttua.
      Kiitos, Tuija!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on