"Teatterissa voi tapahtua mitä tahansa."
Taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom tiivisti aloituspuheenvuoronsa näihin sanoihin ja laski taas kätensä rooliviholle, joka oli pöydällä etuviistossa oikealla, käsi peitti näytelmän ja kirjailijan nimet etulehdellä. Hänen sanansa olivat profeetalliset.
Jos Lars Sundin romaania Kolme sisarta ja yksi kertoja pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi runsas. Romaani on runsas niin kieleltään, henkilöhahmoiltaan, maailmaltaan kuin itse tarinaltaan. Tarina rönsyilee iloiten ja maalaa kuin leikkien kuvan ruotsinkielisestä pienestä rannikkokaupungista ja sen kiehtovista persoonista, erityisesti naisista. Ajallisesti tarina ulottuu 1940-luvun lopulta 1960-luvun loppuun.
Tarinan kertoja on herkullinen hahmo. Hän on erään tasoristeyksen ratavartija, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Taustalla hän ei kuitenkaan suostu pysyttelemään vaan kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa, rönsyilee asiasta ja ihmisestä toiseen, värittää monen mielestä tapahtumia, keskustelee variksensa kanssa ja välillä itsekin epäilee kertomaansa.
Tässä romaanissa kuuluu erityisesti Anton Tšehovin näytelmä Kolme sisarta, jonka ensi-iltaan valmistaudutaan marraskuussa 1948 palokunnantalolla. Yhden pääosan esittäjää odotetaan paikalle, turhaan. On tapahtunut jotain järisyttävää, eikä tapahtuma häviä pikkukaupungin asukkaiden mielestä, vaikka vuodet tuovat mukanaan monenlaista tapahtumaa ja kulkijaa, Kekkosesta lähtien. Kuka puhuu totta, kuka salaa tekemisiään? Mikä osuus tapahtumiin on kertojalla, jolle tärkeitä tietoja välittää joskus varis, joskus hyvä ystävä, joskus joku ohikulkija?
Kaikkiin kysymyksiin kertoja ei vastauksia suostu antamaan. Lukijan pääteltäväksi jää paljon, mutta aukot eivät ole vaivaannuttavan ärsyttäviä vaan pikemminkin mielikuvitusta kutkuttavia. Eihän elämässä kaikkeen vastausta saa, ja juuri elämästä kaikessa monimuotoisuudessaan on kysymys.
Taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom tiivisti aloituspuheenvuoronsa näihin sanoihin ja laski taas kätensä rooliviholle, joka oli pöydällä etuviistossa oikealla, käsi peitti näytelmän ja kirjailijan nimet etulehdellä. Hänen sanansa olivat profeetalliset.
 |
| Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja (Schildts & Söderströms 2014) Alkuteos Tre systrar och en berättare 2014 Suomentanut Helene Bützow 508 sivua |
Tarinan kertoja on herkullinen hahmo. Hän on erään tasoristeyksen ratavartija, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Taustalla hän ei kuitenkaan suostu pysyttelemään vaan kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa, rönsyilee asiasta ja ihmisestä toiseen, värittää monen mielestä tapahtumia, keskustelee variksensa kanssa ja välillä itsekin epäilee kertomaansa.
Minua alkaa yhtäkkiä epäilyttää, vaikka näin hänen ajavan ohi vasta hetki sitten. Ihmisen muisti on epäluotettava laitos, kalloluiden alla oleva kylmä ullakko, jossa on sikin sokin kaikenlaista rojua ja josta ei joka kerta penkomaan kavutessaan löydä helposti sitä mitä hakee.Välillä kertoja kommentoi koko kirjallisuuden perinnettä toteamalla esimerkiksi, että "jokainen romaani on yhteydessä moniin muihin romaaneihin, aivan kuten vedet karttaan merkityissä Suomen järvissä ovat sidoksissa toisiinsa salmien, reittien ja kanavien kautta: kaikki kirjallisuus viestii muun kirjallisuuden kanssa, kirjoittaminen on lainaamista ja uudelleen käyttämistä, jokaisessa tekstissä kuuluu aikaisempien tekstien kaiku".
Tässä romaanissa kuuluu erityisesti Anton Tšehovin näytelmä Kolme sisarta, jonka ensi-iltaan valmistaudutaan marraskuussa 1948 palokunnantalolla. Yhden pääosan esittäjää odotetaan paikalle, turhaan. On tapahtunut jotain järisyttävää, eikä tapahtuma häviä pikkukaupungin asukkaiden mielestä, vaikka vuodet tuovat mukanaan monenlaista tapahtumaa ja kulkijaa, Kekkosesta lähtien. Kuka puhuu totta, kuka salaa tekemisiään? Mikä osuus tapahtumiin on kertojalla, jolle tärkeitä tietoja välittää joskus varis, joskus hyvä ystävä, joskus joku ohikulkija?
Kaikkiin kysymyksiin kertoja ei vastauksia suostu antamaan. Lukijan pääteltäväksi jää paljon, mutta aukot eivät ole vaivaannuttavan ärsyttäviä vaan pikemminkin mielikuvitusta kutkuttavia. Eihän elämässä kaikkeen vastausta saa, ja juuri elämästä kaikessa monimuotoisuudessaan on kysymys.
Esiripun painava tummanpunainen kangas aaltoilee, joku liikkuu sen oikealla puolella.Tästä Lars Sundin kiehtovasta, runsaasta ja hienosta romaanista en onnistunut googlettamalla bloggauksia vielä löytämään, mutta Salla raportoi kiinnostavasti Helsingin Kirjamessujen lukupiiristä, jossa puhuttiin juuri tästä teoksesta. Olisinpa ollut mukana!
Salin valot himmenevät. Äänet ympärillämme hiljenevät, vaikenevat äkkiä.
Odotamme että esirippu nousee.
Ja odotamme.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!