Siirry pääsisältöön

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja

"Teatterissa voi tapahtua mitä tahansa."
Taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom tiivisti aloituspuheenvuoronsa näihin sanoihin ja laski taas kätensä rooliviholle, joka oli pöydällä etuviistossa oikealla, käsi peitti näytelmän ja kirjailijan nimet etulehdellä. Hänen sanansa olivat profeetalliset.
Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja
(Schildts & Söderströms 2014)
Alkuteos Tre systrar och en berättare 2014
Suomentanut Helene Bützow
508 sivua
Jos Lars Sundin romaania Kolme sisarta ja yksi kertoja pitäisi määritellä yhdellä sanalla, se olisi runsas. Romaani on runsas niin kieleltään, henkilöhahmoiltaan, maailmaltaan kuin itse tarinaltaan. Tarina rönsyilee iloiten ja maalaa kuin leikkien kuvan ruotsinkielisestä pienestä rannikkokaupungista ja sen kiehtovista persoonista, erityisesti naisista. Ajallisesti tarina ulottuu 1940-luvun lopulta 1960-luvun loppuun.

Tarinan kertoja on herkullinen hahmo. Hän on erään tasoristeyksen ratavartija, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Taustalla hän ei kuitenkaan suostu pysyttelemään vaan kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa, rönsyilee asiasta ja ihmisestä toiseen, värittää monen mielestä tapahtumia, keskustelee variksensa kanssa ja välillä itsekin epäilee kertomaansa.
Minua alkaa yhtäkkiä epäilyttää, vaikka näin hänen ajavan ohi vasta hetki sitten. Ihmisen muisti on epäluotettava laitos, kalloluiden alla oleva kylmä ullakko, jossa on sikin sokin kaikenlaista rojua ja josta ei joka kerta penkomaan kavutessaan löydä helposti sitä mitä hakee.
Välillä kertoja kommentoi koko kirjallisuuden perinnettä toteamalla esimerkiksi, että "jokainen romaani on yhteydessä moniin muihin romaaneihin, aivan kuten vedet karttaan merkityissä Suomen järvissä ovat sidoksissa toisiinsa salmien, reittien ja kanavien kautta: kaikki kirjallisuus viestii muun kirjallisuuden kanssa, kirjoittaminen on lainaamista ja uudelleen käyttämistä, jokaisessa tekstissä kuuluu aikaisempien tekstien kaiku".

Tässä romaanissa kuuluu erityisesti Anton Tšehovin näytelmä Kolme sisarta, jonka ensi-iltaan valmistaudutaan marraskuussa 1948 palokunnantalolla. Yhden pääosan esittäjää odotetaan paikalle, turhaan. On tapahtunut jotain järisyttävää, eikä tapahtuma häviä pikkukaupungin asukkaiden mielestä, vaikka vuodet tuovat mukanaan monenlaista tapahtumaa ja kulkijaa, Kekkosesta lähtien. Kuka puhuu totta, kuka salaa tekemisiään? Mikä osuus tapahtumiin on kertojalla, jolle tärkeitä tietoja välittää joskus varis, joskus hyvä ystävä, joskus joku ohikulkija?

Kaikkiin kysymyksiin kertoja ei vastauksia suostu antamaan. Lukijan pääteltäväksi jää paljon, mutta aukot eivät ole vaivaannuttavan ärsyttäviä vaan pikemminkin mielikuvitusta kutkuttavia. Eihän elämässä kaikkeen vastausta saa, ja juuri elämästä kaikessa monimuotoisuudessaan on kysymys.
Esiripun painava tummanpunainen kangas aaltoilee, joku liikkuu sen oikealla puolella.
Salin valot himmenevät. Äänet ympärillämme hiljenevät, vaikenevat äkkiä.
Odotamme että esirippu nousee.
Ja odotamme.
Tästä Lars Sundin kiehtovasta, runsaasta ja hienosta romaanista en onnistunut googlettamalla bloggauksia vielä löytämään, mutta Salla raportoi kiinnostavasti Helsingin Kirjamessujen lukupiiristä, jossa puhuttiin juuri tästä teoksesta. Olisinpa ollut mukana!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on