Siirry pääsisältöön

Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun

"Isä kuvitteli, että hän saattoi noin vain ilmestyä takaisin meidän elämäämme, Jurin ja minun. Hän ei ymmärtänyt, että hänen lähtemisensä oli jättänyt varjon, alakulon, joka seurasi kannoilla. Olisin halunnut elää koko lapsuuden uudestaan, paremmin, niin että alakulo olisi päästänyt irti. Ja jättänyt rauhaan."
Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
(Gummerus 2004, 6. painos)
394 sivua
Laura Honkasalon romaani Sinun lapsesi eivät ole sinun keskittyy tarkastelemaan 1970-lukua pienen Nellin näkökulmasta. Vaikka romaanissa liikutaan myös myöhemmissä vuosikymmenissä, on juuri -70-luku Nellin koko elämän kannalta hyvin merkityksellinen. Hänen vanhempansa ovat vannoutuneita kommunisteja, ja tyttö imee aatteen punaisen värin itseensä antaumuksella.
Oli huikaiseva tunne marssia siinä tuulessa ja auringossa muiden pioneerien keskellä, nähdä banderollit valkoisine pölkkykirjaimineen ja liehuvat liput ja kuulla miten iskulauseet leijailivat kohti pilviä. Vaikka olisi tullut uusi luokkasota, olisin ollut kommunisti. Vaikka minulta olisi katkaistu sormet, olisin ollut kommunisti.
Koko perhettä leimaa Neuvostoliiton ja kommunismin ihailu. Borsch on isän lempiruokaa, äiti riemuitsee löydettyään Elannosta neuvostoliittolaista kivennäisvettä, lapset Nelli ja Juri osallistuvat kesäisin pioneerileirille ja kulkevat mukana viemässä lentolehtisiä, lasten kirjatkin on valittu aatteen mukaisesti.

Toisaalta aatemaailma ei ole kuitenkaan lapsellekaan pelkkää hurmaa ja intoa. Aikuisten kosteat illanvietot samanhenkisten kanssa eivät aina tunnu mukavilta, ja omaa Barbie-nukkea saa vain toivoa, kun kotona odottavat neuvostoliittolaiset lelut. Erityisesti äiti kannattaa sitä, että lapsilta ei salata tietoja, mutta maailman julma meno tulee lapsen silmiin liian varhain.
Miksi minun piti tajuta kaikki ja välittää kaikesta, mutta muut lapset saivat lukea huolettomina Aku Ankkaa ja juoda Coca-Colaa tajuamatta, miten paha maailma oli.
Nellin on vaikea ymmärtää, että maailma muuttuu. Hän suhtautuu omaksumaansa ideologiaan vakavasti vielä silloinkin, kun vanhemmat muuttavat suuntaa, veli kapinoi ja entinen yhtenäisyys on vain muisto. Aiemmin perhettä yhdistäneestä aatteesta tulee pikemmin kiistakapula, ja vanhempien ja tyttären roolit muuttuvat. Tytär moittii äitiään, ettei tämä enää välitä maailmanrauhasta vaan tyytyy katsomaan kotona televisiota. Menneitä katuvaa isäänsä hänen on vaikea ymmärtää.
"Ne olivat hulluja aikoja ne", isä sanoi. "Koko taistolaisuus oli pelkkää isäkapinaa. Haluttiin tappaa edellinen sukupolvi symbolisella tasolla."
Suututti, että hän puhui niin. "Olihan siinä paljon hyvääkin", yritin.
Isäkapina konkretisoituu Nellin Anna-äidin ja tämän isän suhteessa, kun Anna pitää isäänsä riistäjänä ja yhteiset ruokahetket päättyvät usein kesken kaiken siihen, että Anna lähtee lasten kanssa vanhempiensa luota ovia paiskoen. Myöhemmin hänen poliittisuutensa kuitenkin tasoittuu ja hän asettuu asumaan rivitaloon, joka aiemmin edusti paheksuttua porvarillisuutta. Lopulta Nelli on maailmankatsomuksineen kovin yksin. Toisaalta tarinassa on kuitenkin jotain lohdullista, sillä yhteyden toisiin voi löytää muualtakin kuin aatteesta.

Nelli on hahmona kiinnostava, joskin koen vaikeaksi ymmärtää hänen ehdottomuuttaan. Hänen kauttaan avautuu lapsen silmin kuva 1970-luvun Suomesta, ja mielestäni kuva on uskottava. Tarina saa miettimään vanhempien ja lasten välistä suhdetta, kun hyvää tarkoittava kasvatustyö saattaa myöhemmin aiheuttaa katumusta. Miten käy, kun vanhempi onnistuu myymään lapselleen aatemaailman, jota ei myöhemmin itse olekaan enää valmis kannattamaan? Laura Honkasalo kirjoittaa hyvin ja elävästi, joten kaiken kaikkiaan teos toi minulle hyvän lukukokemuksen.

Sinun lapsesi eivät ole sinun on lojunut kirjahyllyssäni lukemistaan odottamassa, joten nyt saan taas yhden merkinnän Oma kirjahylly -projektiini. Romaanin ovat lukeneet myös esimerkiksi Henna ja Jenni.

Kommentit

  1. Mukava kirjoitus. Tämä on kyllä siinä mielessä tervetullut teos, että aika vähän loppujen lopuksi on kirjoitettu 70-luvun poliittisesta intoilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo ajankuva on kyllä hyvin mielenkiintoinen.

      Poista
  2. Laura Honkasalo kuvaa rehellisesti sitä, minkä moni on halunnut unohtaa. Kirja tavoittaa loistavasti lapsen kokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri rehellisyys tekeekin tarinasta vakuuttavan. Lapsen näkökulman kuvaaminen uskottavasti on varmasti vaikeaa, mutta siinä Honkasalo mielestäni onnistuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok