Siirry pääsisältöön

Paul Auster: Näkymätön

"Adam Walker, Born toisti kääntyen katsomaan Margot’sta minuun ja väläytti samalla arvoituksellisen hymyn. Hyvä ja vankka amerikkalainen nimi. Niin vahva, niin miellyttävä, niin luotettava. Adam Walker."
Paul Auster: Näkymätön
(Tammen Keltainen kirjasto 2010)
Englanninkielinen alkuteos Invisible 2009
Suomentanut Erkki Jukarainen
197 sivua (e-kirja)
Minulta puuttuu jokin osanen, joka saisi minut hullaantumaan Paul Austeriin. Tiedän, että häntä arvostetaan laajalti, mutta jokin meidän suhteessamme ei vain toimi. Sattumuksia Brooklynissa jäi kesken, Mielen maisemissa unohtui pienen selailun jälkeen hyllyyn. Kun Elisa Kirjan valikoimista löytyi Austerin Näkymätön edullisena kesätarjouksena, päätin ladata teoksen sammuttaakseni e-kirjojen janoni ja antaa samalla Austerille vielä mahdollisuuden, kehutaanhan teosta Austerin mahdollisesti parhaaksi romaaniksi. Tämän antamani mahdollisuuden jälkeen joudun kuitenkin toteamaan, että sitä jotain ei vieläkään löytynyt.

Näkymättömän keskeinen henkilö on Adam Walker, joka on vakavasti sairas ja päättää kirjoittaa kirjan elämänsä tärkeästä vuodesta. Kirja kantaa nimeä 1967, ja Walker ehtii kirjoittaa tarinaan luvut Kevät, Kesä ja Syksy - viimeisen tosin lähinnä muistiinpanoina. Hän lähettää käsikirjoituksen entiselle opiskelijatoverilleen, kirjailija James Freemanille, joka kiinnostuu tarinasta ja saa vastauksia mieltään aikanaan vaivanneisiin kysymyksiin, kuten siihen, miksi Walkerin opinnot Pariisissa jäivät niin lyhyiksi syksyllä 1967.

Vuonna 1967 Adam Walker kohtaa juhlissa Rudolf de Bornin ja tämän etäisen mutta viehättävän naisystävän Margotin. Walker päätyy kaksikon kanssa tekemisiin, ja pian tapahtumilla on erikoisia seurauksia. Margotin ja Bornin tiet erkanevat ja Walker joutuu todistamaan dramaattista tapahtumaa, joka vaikuttaa häneen syvästi. Läsnä on jotain synkkää ja pelottavaa.
Kumma kyllä ensimmäinen yllykkeeni oli tehdä täyskäännös ja astella ulos edes tervehtimättä häntä. Tässä emminnässä on minusta aihetta pitkäänkin pohdintaan, sillä osoittaahan se tavallaan minun ymmärtäneen jo tuolloin, että parasta olisi pysyä loitolla koko Bornista, että jos ryhtyisin hänen kanssaan minkäänlaisiin tekemisiin, saattaisin joutua ikävyyksiin.
Näkymätöntä kerrotaan eri kertojin ja siitä muodostuu kehyskertomus sisäkkäiselle tarinalle, joka on Adamin itsensä kertoma. Kirjan alku vetää puoleensa, sillä Bornissa on jotain mustaa, pahuutta, josta on saatava selvää. Romaanin toisessa osassa kertojaksi siirtyy James Freeman, joka saa luettavakseen Adamin kirjoittaman luvun Kesä, jota kirjoittaja itse pitää brutaalina, rumana ja inhottavana. Osassa kuvattu sisarusten seksisuhde ei saanut minua järkyttymään vaan ennemminkin siitä tuli tarkoitushakuinen kuva. Kolmannessa osassa päädytään lukemaan Freemanin muokkaama luku Syksy, ja tarinaa kerrotaan Freemanin näkökulmasta myös romaanin neljännessä osassa. Kirjan päättää osa Cécile Juinin päiväkirja, jossa kuullaan, mihin menneisyyden tapahtumat ovat johtaneet. Cécile päätyy Quillianin saarelle, ja matkan tapahtumista kirjoitettu päiväkirja tuodaan lukijan eteen ikään kuin sulkemaan varsinaisen romaanin, vaikka vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei annetakaan.

Vaihtuvat kertojat eivät palvelleet minun lukukokemustani. Alun intensiteetin jälkeen minun oli vaikea päästä enää kakkososassa kiinni tarinaan, ja kokonaisuus jätti minut kylmäksi. Kertomus ei kyennyt pitämään minua otteessaan vaan sai ennemminkin huokailemaan, välillä hyvinkin syvään. Toki tunnustan romaanin rakenteen ansiot, sillä se pakottaa lukijan pohtimaan totuutta ja sitä, kenen sanaan voi luottaa. Kirjan hahmot ovat kiinnostavia mutta jäävät minun mielessäni etäisiksi. Ensimmäisessä osassa olin huolissani Adamista, mutta hänenkin hahmonsa haipui lopulta liian kauas.

Näkymättömästä on pidetty paljon esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Luettua, Leena Lumi ja Kuuttaren lukupäiväkirja.
Minun lukukokemukseni kanssa samansuuntaisia ajatuksia kirja on herättänyt ainakin näissä: Kirjamielellä ja Pihin naisen elämää.

Kirjabingosta Näkymätön peittää ruudun E-kirja.

Kommentit

  1. Ymmärrän oikein hyvin, että Auster ei voi olla kaikkien kirjailija. Minullakin on ollut hänen kanssaan rankka alkutaival, sillä koin hänen monet kirjansa vuosia vain yhtenä sekoiluna. Sitten tuli juuri tämä Näkymätön, joka on mnusta ihan uskomattoman nero krija. Tämä on yksi niistä, jonka luen aina uudestaan ja uudestaan. Olen herkkä liian laajalle hnekilögalllerialle ja sille, jos täytyy oikein pinnistellä, että pysyy mukana. Näkymättömssä koin vain autuaallista ihmettä, että Paul vihdoinkin kirjoittaa näin;) Ja Talvipäiväkirjalla hän sitten meni 'under my skin'.

    Siis hyvin ymmärrän: Auster ei voi olla kaikkien makuun ja monet hänen kirjoistaan ovat meneet minultakin ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkymättömän yksi vahvuus on muuten juuri tiivis ja helposti hallittava henkilögalleria.
      Ehkä annan jossain vaiheessa Austerille vielä yhden mahdollisuuden. :)

      Poista
    2. Anna se yksi edes: Minullakin on kirjailijoita, joiden kanssa olen ajatellut tehdä pettymyksen jälkeen näin.

      Poista
    3. Kyllä Auster edelleen kiinnostaa, joten annan ainakin sen yhden mahdollisuuden, kunhan sopiva kirja sattuu kohdalle.

      Poista
  2. Näkymätön ei tosiaan ollut minunkaan kirjani. Sattumuksia Brooklynissa puolestaan vetosi optimismissaan kovasti (vaikka alku oli todella nihkeä, pääsin onneksi kirjan imuun sen jälkeen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en päässyt Sattumusten kanssa alkua pidemmälle. Ehkä pitäisi yrittää uudelleen, sitkeämmällä otteella.

      Poista
  3. Ällistyttävän samanlainen kanssasi on kokemukseni Austerin kanssa. Yhdenpitävästi nuo kesken jääneet samaiset kirjat, ja nyt tämä kolmas mahdollisuus, Invisible, jonka kaahlasin väkisellä loppuun. Tosin alkukielinen versio toi hivenen lisäpainoa. Voin allekirjoittaa täysin kokemuksesi tästäkin teoksesta; alku vaikutti kohtalaisen lupaavalta, mutta loppua kohden täytyi tehdä jo työtä. Kun lopussakaan ei mitään palkintoa kokenut (paitsi loppuun pääseminen), jäi jäljelle vain ymmärtämys itselle kesken jääneistä yrityksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi - on aina kiintoisaa huomata, miten lukukokemukset ovat samanlaisia tai sitten hyvin eriäviä. Kiintoisaa on sekin, miten joku ylistetty kirjailija ei vain uppoa, vaikka kuinka antaisi mahdollisuuksia.

      Poista
  4. Ällistyttävän samanlainen kanssasi on kokemukseni Austerin kanssa. Yhdenpitävästi nuo kesken jääneet samaiset kirjat, ja nyt tämä kolmas mahdollisuus, Invisible, jonka kaahlasin väkisellä loppuun. Tosin alkukielinen versio toi hivenen lisäpainoa. Voin allekirjoittaa täysin kokemuksesi tästäkin teoksesta; alku vaikutti kohtalaisen lupaavalta, mutta loppua kohden täytyi tehdä jo työtä. Kun lopussakaan ei mitään palkintoa kokenut (paitsi loppuun pääseminen), jäi jäljelle vain ymmärtämys itselle kesken jääneistä yrityksistä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok