Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

"Tämän kertomuksen aiheena ovat nämä hirvittävät kuilut ajatuksen ja sanan, tahdon ja sen ilmauksen, todellisuuden ja epätodellisuuden välillä sekä se mitä näissä kuiluissa kasvaa."

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

(Siltala 2014)

Ruotsinkielinen alkuteos Egenmäktigt förfarande 

– en roman om kärlek 2013

Suomentanut Sanna Manninen

214 sivua

Lena Anderssonin romaani on kertomus järkevästä Ester Nilssonista, joka elää järkevässä parisuhteessa aina siihen saakka, kunnes hän tapaa taiteilija Hugo Raskin ja rakastuu. Pitkäaikainen parisuhde jää taakse, kun rakkaus Hugoon vie Esterin mennessään.

Rakkaudessaan (hullaantumisessaan) Ester, älykäs ja itsenäinen nainen, ei huomaa, että hänen tunteisiinsa ei vastata samalla voimalla. Hän sortuu samaan kuin niin moni ennen häntä ja hänen jälkeensä: odottaa viestejä ja puheluita joita ei tule, uskoo ja toivoo.

Vastausta ei tullut, tuli vain musertava ahdistus. Se paheni päivä päivältä, kun Hugosta ei kuulunut mitään.

Ester tekee päätelmiä ja oletuksia miehen tunteista, ja tukea hän saa ”ystävätärkuorolta”, joukosta ystäviä, joille voi uskoutua ja joilta saa neuvoja ja varoituksia.

Rakkaus ei ole sokeaa vaan se näkee myös asioita, jotka eivät tue ajatusta rakastetun täydellisyydestä. Ester huomaa, että he eivät Hugon kanssa jaa samoja ajatuksia nautinnosta eikä keskustelukaan aina ole sillä tasolla, jolla nainen sen toivoisi olevan. Silti Hugossa on jotain, joka saa Esterin pauloihinsa pitkienkin hiljaisten jaksojen jälkeen. Toivo isolla alkukirjaimella herää, vaikka samalla on helposti luettavissa merkkejä, jotka eivät lupaa hyvää. Rakastuneen (ja pakkomielteisen?) on helppo ikävät merkit kuitenkin ohittaa ja tukeutua vain niihin, joihin sisältyy lupaus odotusten täyttymisestä.

Omavaltaista menettelyä -teoksen alaotsikko on Romaani rakkaudesta. Epätäydellisestä, romantisoimattomasta rakkaudesta romaani sanoo paljon, mutta samalla se puhuu myös esimerkiksi vallankäytöstä ja sanojen voimasta (tai voimattomuudesta). Teos on älykäs, tarkkakatseinen ja viiltävä kertomus rakkaudesta, joka ajaa nykyaikaiset ihmiset elämään tunteiden pauloissa ja tekemään asioita, joita voisi jonkun muun tekeminä pitää vain hölmöinä. Lena Andersson kuvaa romaanissaan ikiaikaisen tarinan rakastumisesta ja tunteiden aaltoilemisesta upealla, erityisellä tavalla. Hän kirjoittaa kauniisti ja omaperäisesti kliseistä sortumatta kliseisiin.

He olivat lakanneet puhumasta samalla hetkellä kun heidän ruumiinsa olivat aloittaneet. Rakkaus tarvitsee sanoja. Sanattomaan tunteeseen voi luottaa vain lyhyen hetken. Pitkällä aikavälillä rakkautta ei ole ilman sanoja eikä rakkautta pelkästään sanoilla. Rakkaus on nälkäinen peto. Se elää kosketuksesta, toistuvasta vakuuttelusta ja katseen kohtaamisesta. Kun silmät ovat hyvin lähekkäin, kumpikaan ei näe mitään.

Anderssonin romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Taika, Karoliina, Kirsi, Liisa, Marjatta, Linnea, Katja, Minna ja Suketus.

Kirjabingosta kuittaantuu tällä teoksella ruutu Tänä vuonna julkaistu.