Siirry pääsisältöön

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen


"Kotonaan Kuopiossa Canth oli sydämellinen, lämmin ja vieraanvarainen, aina innokas syvälliseen keskusteluun. Valtaistuimen virkaa toimitti keinutuoli, vanhanaikainen raskas mööpeli, jossa hän keinutteli itseään edestakaisin ajatustensa tahtiin. Kerran hänen lapsensa hankkivat hänelle uuden keinutuolin kuluneen ja vanhan tilalle, mutta kun Minna liki keikahti sillä nurin, oli vanha kannettava sisälle takaisin. Vain sen tahdissa tunsi Minna ajatustensa soljuvan vapaasti ja pidäkkeettömästi."

Minna Maijala:
Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth
(Otava 2014)
431 sivua
Tutustuin Minna Canthin (1844–1897) tuotantoon lukiossa, ja ihastuin ikihyviksi. Niinpä oli itsestään selvää, että Minna Maijalan tuore Canth-elämänkerta päätyi lukulistalleni.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat nimeltään Elämä, Kirjoittaminen ja Aatoksia. Näiden lisäksi kirjassa on prologi ja epilogi. Ensimmäisessä osassa kerrataan Minna Canthin elämänkulkua: lapsuutta lukemiseen ja opiskelemiseen kannustavassa kodissa, opiskeluaikaa seminaarissa Jyväskylässä, avioitumista ja liittoa Ferdinand Canthin kanssa, seitsemän lapsen äitinä leskeksi jäämistä ja muuttoa Kuopioon, missä leskirouva ryhtyi kauppiaaksi.
Kauppiaaksi ryhtyminen tarkoitti Minna Canthille alennusta säädyssä. Lehtorin leskenä hän olisi nauttinut Kuopion seurapiireissä suurempaa arvostusta, mutta perheen elanto olisi ollut niukka. Palvelijat säilyttivätkin muiston Minnan aikaisemmasta asemasta kutsumalla tätä sitkeästi lehtorskaksi. Mutta Minna teki ennakkoluulottoman ja käytännöllisen ratkaisun ja ryhtyi Kuopioon tultuaan väsymättä uurastamaan kaupan tulevaisuuden eteen, ja jo keväällä liikkeen tilinpäätös osoitti selvää kasvua. Tulevaisuus kauppiaana ei selvästikään tarkoittanut Minna Canthille pelkästään riittävän elintason saavuttamista, vaan hän heittäytyi liiketoiminnan suunnitteluun yhtä intomielisesti kuin aiemmin seminaariopintoihin tai avioliittoonsakin.
Julkisuudessakin on ollut esillä se, miten Maijala murtaa kirjassa käsityksen Ferdinand Canthista jurona ja sosiaalisesti vetäytyvänä perheenpäänä, joka piti tiukasti ohjat käsissään ja asettui vaimonsa yläpuolelle. Maijala toteaa:
Ferdinand Canth oli siis hyvin rakastunut toimeliaaseen, pystyvään vaimoonsa, ja kodin ulkopuolisen seuraelämän sijaan hän antoi paljon huomiota perheelleen, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellista.
Kirjoittaminen-osio on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä siinä Maijala kertoo laajasti Canthin teoksista ja niiden aikalaisvastaanotosta. Aikansa suuntauksia seuraava kirjailija haluaa kirjoittaa uuden realistisen virtauksen mukaisesti, eikä hän aina saa ymmärrystä kriitikoilta. Arvostelulle hän ei ole immuuni, vaan kokee kipeästi esimerkiksi Juhani Ahon ja Elisabet Järnefeltin taholta tulleet arvostelut ja Kovan onnen lasten hyllyttämisen Suomalaisessa teatterissa yhden esityksen jälkeen.

Lukiossa opin, että Canth oli nimenomaan yhteiskunnallinen kirjailija, joka halusi nostaa esille aikansa epäkohtia. Maijala kuitenkin murtaa myös tämän käsityksen toteamalla, että psykologinen kuvaus hallitsi koko Canthin kypsää tuotantoa ja siihen suuntaan hän pyrki jo varhain.
Yhteiskunnallinen ja psykologinen kietoutuvat Minna Canthin tuotannossa yhteen, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Karkea jako yhteiskunnalliseen ja psykologiseen kirjoittamiseen on itse asiassa hyvin yksinkertaistava ja jättää huomiotta paljon Canthin teosten piirteitä.
Aatoksia-osiossa tuodaan esille Minna Canthin pohtiva ja ajattelevainen luonne. Hänelle oli tärkeää kärsimyksen vähentäminen ja tyttöjen koulutuksen parantaminen. Vaikka hän nosti tuotannossaan esille epäkohtia, oli hän kuitenkin monessa suhteessa maltillinen ja etsi hyvää keskitietä esimerkiksi suhteessa uskontoon.

Ilahduin siitä, että kirjan lopussa puhutaan myös Minna Canthin lapsista ja heidän jälkeläisistään, sillä usein olen pohtinut, miten Canthin suvun on käynyt. On harmillista, että pitkään Minna Canthista "puhuttiin lähinnä myhähdellen", mutta ilahduttavaa on se, että hänen arvostuksensa on suvunkin piirissä sittemmin kasvanut.

Minna Maijala tuo kirjassaan esille kirjailijan, joka on älykäs ja taitava keskustelija ja valmis nostamaan esille yhteiskunnan epäkohtia. Novelleja kirjoittanut Canth koki, että vasta näytelmät tekivät hänestä oikean kirjailijan. Realistisuus oli hänelle tärkeää, sillä hän uskoi kirjallisuuden voivan muuttaa maailmaa:
Canthin mielestä vain rehellinen, realistinen kirjoitustapa voisi saada ihmiset muuttamaan todellisuuden epäkohtia. Lukiessaan kirjallisuudesta häpeällisistä tapahtumista ihmiset heräisivät tajuamaan myös omat virheensä ja parantaisivat tapansa, Canth uskoi. Kirjallisuuden oli siis Canthin mukaan mahdollista muuttaa maailmaa vain yksinkertaisesti näyttämällä ja kuvaamalla sen epäoikeudenmukaisuutta ja rumuutta.
Minna Maijalan teos on todellinen kulttuuriteko, joka tuo esille yhden kirjallisuutemme merkittävimmistä hahmoista kaikessa moninaisuudessaan. Paikoin kieli on turhan tieteellistä, mutta pääasiassa teksti etenee sujuvasti ja johdonmukaisesti ja kirjaa on kaiken kaikkiaan ilo lukea. Maijalan työ herättää halun tutustua Canthin teoksiin, jotka eivät entuudestaan ole tuttuja, ja huomaan haluavani palata myös vanhojen tuttujen tekstien pariin, sillä uskon löytäväni niistä jotain uutta nyt, kun olen tämän tuoreen elämänkerran lukenut.
Canth ei teoksissaan osoittele sormella vain valtaapitäviä, vaan hän penää sosiaalista ja henkilökohtaista vastuuta jokaiselta. Jokaisella meistä on vastuu oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa. Kärsivä ihminen ei Canthille ole toisaalla, vaan tässä lähellä.
Canthista kertovan teoksen ovat lukeneet myös esimerkiksi Maria, Erja, Jaana ja Amma, joka Maijalan tavoin nostaa esille Minna Canthin kodin Kanttilan kurjan kohtelun.

Kirjabingosta kuittaan nyt ruudun Lainattu kirja.


Kommentit

  1. Oi - osuinpas oikeaan aikaan bloggeriin ja sain heti silmiini tuoreen kirjoituksesi! Tämä teos on todellakin kulttuuriteko, josta Minna Maijala ansaitsee suuret kiitokset! Tuot hyvin esille teoksen keskeiset kohdat ja ajatukset - sen suurinta antia on minusta erityisesti tuo, kuinka Maijala osoittaa yhteiskunnallisten ja psykologisten tasojen yhteenkietoutumisen Canthin tuotannossa. Myös se, kuinka Maijala osoittaa Canthin avioliiton olleen oikeasti melko onnellinen, on tervetullutta tarkistusta Canthin elämäntarinaan.

    Minussakin kirjan lukeminen herätti halun etsiytyä Canthin tuotannon äärelle: lukemaan sekä ennestään tuntemattomia teoksia että palailemaan jo tuttujen äärelle. Salakarista matkani alkoi ja jatkunee hiljalleen kohti muita teoksia. Hyvää matkaa sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Tuo kirja pitäisi kyllä ehdottomasti saada omaan hyllyyn. Palautin teoksen jo kirjastoon, ja jo nyt tuntuu, että olisi kiva päästä aina välillä palauttamaan mieleen, mitä esimerkiksi jostain Canthin teoksesta on sanottu.
      Hyvää matkaa myös sinulle Canthin parissa. Mielenkiinnolla odotan postauksiasi! :)

      Poista
  2. Vaikuttaa kiinnostavalta. Canthia on tullut joskus luettua, ja vaikka suurta haltioitumista en muistskaan, Canth henkilönä kiinnostaa. Tiedän hänestä tosi vähän, joten tämän voisi lukea aivan sivistysmielessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä teos on kyllä hyvä sivistäjä, jos haluaa tietää Minna Canthista lisää.

      Poista
  3. Canthin elämään olen päättänyt syventyä syksyllä... Kiitos mielenkiintoisesta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti perehtyminen on antoisaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok