Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

"- Vesilinnan sisältä? toisti Björk. - Vedestäkö?
- Vedestä vedestä. Se makaa vesisäiliön pohjassa, ja sitä nostetaan juuri ylös, ja minä teen siitä jutun. Poika toi pirssin, minä hyppään siihen. Ajan kovaa vauhtia paikalle niin että ehdin tapaamaan poliisit ja muut, ja ehkä näen vielä sen vainajankin.
Björk nousi ylös. - Minä tulen mukaan."
Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
(Otava 2014)
287 sivua (e-kirja)
(kansikuva kustantajalta)
Kun Elisa Kirjan kesäkirjakampanjassa sai valita luettavaksi mieleisen e-kirjan, ei valintaa tarvinnut kauan miettiä. Olen jo aiemmin maininnut, että pidän Virpi Hämeen-Anttilasta, ja hänen uusi aluevaltauksensa kiinnosti myös kovasti. Ja pisteenä iin päälle dekkarit tuntuvat kuuluvan jotenkin niin olennaisesti kesään, että valinta oli helppo.

Yön sydän on jäätä sijoittuu kuohuvalle 1920-luvulle. Tarinan päähenkilö on sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk, Kalle, joka toimii sivutoimisena yksityisetsivänä. Mies kutsutaan apuun, kun Helsingin vesilinnasta löytyy kuollut mies. Kalle alkaa selvittää surmaa yhdessä lapsuudenystävänsä, ylikonstaapeli Martin kanssa. Kirja ei kuitenkaan sisällä vain murhan selvittelyä, vaan mukana on myös kiinnostavia naistuttavuuksia, Atamaaniksi kutsutun trokaripomon metsästystä, Kallen oman perheen sukulais- ja ihmissuhteiden miettimistä ja yhteiskunnassa vallitsevan tilanteen pohdintaa.
Väkeä tulvi maalta kaupunkiin ja asunnoista oli huutava pula. Niitä tarvitsivat ennen kaikkea köyhät, mutta muutkin tahtoivat asua paremmin.
Dekkarin kompastuskivi onkin sisällön runsaudessa. Välillä tarina rönsyilee niin, että perässä on vaikea pysyä. Tuntuu, että mukaan on ympätty liikaa tavaraa, ja paikoin kerronta harhautuu sivupoluille.

Harmillista on myös se, että turhan moni lanka jää ilmaan roikkumaan. Yön sydän on jäätä on dekkarisarjan aloitusosa, mutta vähemmilläkin koukuilla tulevat osat olisivat jääneet minua lukijana kiinnostamaan.

Hyvää kirjassa on se, että se kiinnittyy niin hienosti historialliseen kontekstiinsa. Virpi Hämeen-Anttila herättää 1920-luvun kiehtovalla tavalla henkiin, ja ajankohta näkyy paitsi miljöössä, myös esimerkiksi ihmisten tavoissa ja käytetyssä kielessä. Taakse on jäänyt sisällissota, joka painaa ihmisten mieliä edelleen ja vaikuttaa siihen, miten toisiin suhtaudutaan. Kahtiajako kalvaa, mutta toisaalta moni on myös valmis katsomaan eteenpäin.

Karl Axel Björk on mielenkiintoinen etsivähahmo, jonka tulevia edesottamuksia jään mielelläni odottamaan.

Tästä Hämeen-Anttilan uudesta aluevaltauksesta on kirjoittanut myös Minna. Kirjabingosta ruksaan nyt kohdan historiallinen.

Edit: Lisäys, osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä -haasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua vähäsen. 1920-luku ja dekkari on hyvä yhdistelmä, joten ehkä etsiydyn tämän pariin kesän aikaan. Joku kotimainen kirja kun olisi hakusessa kirjabingoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tässä kirjassa paljon juuri siitä, että se sijoittuu 1920-luvulle. Toivottavasti pidät, jos satut kirjan pariin etsiytymään. :)

      Poista
  2. Ajattein odottaa, että tämän jatko-osa ilmestyy, että voin kuunnella peräjälkeen, jos satun tykkäämään tästä. Nyt olisi kakkonen, mutta jääkö se pahaan vaiheeseen, pitäisikö odottaa kolmostakin ensin? Täytyy etsiskellä, jos joku olisi lukenut nämä molemmat Björk-sarjan ilmestyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran koukkua kakkosenkin loppuun heitetään, että kolmososaa jää odottamaan innolla. Toisaalta tarina ei jää niin selvästi kesken kuin ykkösosassa - minun mielestäni. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii