Siirry pääsisältöön

Anu Silfverberg: Katoaminen (Long Play 13)

"Kun aivoihin kerääntyy plakkia, ihminen alkaa unohdella asioita. Hermosolut kuolevat ja aivokudos kutistuu. Aikakokonaisuudet tippuvat muistista yksi kerrallaan: ensin lähtee lähimuisti ja sitten aiemmin tapahtuneet asiat. Potilaat peruuttavat hitaasti menneisyyteen. Lopulta he menettävät liikuntakykynsä ja puhekykynsä.
He katoavat."
Anu Silfverberg: Katoaminen
(Long Play 13, 2014)
Marika Maijalan kansikuva otettu kustantajan sivuilta
66 000 merkkiä
Tätä nykyä 130 000 suomalaista kärsii muistisairaudesta. Jos ennusteet pitävät paikkansa, joukko kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Siinä vaiheessa muistisairaus koskettaa kaikkia tavalla tai toisella. Se on kaikkien asia.
Kirjailija Anu Silfverberg kirjoittaa muistisairaudesta, joka on koskettanut häntä omakohtaisesti: kaksitoista vuotta sitten kirjailijan isoäiti alkoi käyttäytyä kummallisesti. Alzheimerin tauti sai mummin unohtamaan, mihin hänen piti mennä, tai tutuilta poluilta poikettuaan eksymään. Vierellä läheiset joutuivat pelkäämään ja huolehtimaan, tuntemaan raivoa ja häpeää, syyllisyyttäkin.
Pahinta ei koskaan ollut kiistellä mummin kanssa homeisista ruuista tai selittää hänelle kolme kertaa tunnissa, missä olen töissä. Pahinta oli tietää kaikesta niin paljon enemmän kuin hän.
Pahinta oli absoluuttinen valta, jota en halunnut.
Muistisairaan läheiset joutuvat käyttämään valtaa päättäessään potilaan puolesta esimerkiksi sen, missä sairastunut asuu sitten, kun kotona pysyminen on käynyt mahdottomaksi. Onko oikea paikka se, johon Silfverbergin mummi muutti, vai pitäisikö Suomeenkin saada hollantilaisen Hogeweyn palvelukeskuksen kaltainen hoitokoti, jossa Katoaminen-artikkelin kirjoittaja on vieraillut?

Mutta vaikka sairastuneen läheiset joutuvat käyttämään valtaa suhteessa sairastuneeseen, on myös mahdollista kysyä, miltä potilaasta itsestään tuntuu. Tämän kysymyksen Silfverberg esittää tavatessaan miehen, joka sai Alzheimer-diagnoosin neljä vuotta sitten.

Katoaminen on hyvin kirjoitettu, sujuvasti etenevä ja hyvin kiinnostava artikkeli, jossa kirjoittaja on vahvasti läsnä. Tiedot sairauden riskitekijöistä, hoitotavoista ja piirteistä, maailman ensimmäisestä Alzheimer-potilaasta sekä toimittajan omista kokemuksista nivoutuvat vaikuttavaksi, koskettavaksi ja lohdulliseksi kokonaisuudeksi. Artikkelin soisi päätyvän jokaisen muistisairauksista kiinnostuneen luettavaksi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä on tärkeä asia. Eikä tarvitse olla edes vanha, kun muistisairaus voi tulla: Tunnen 40+ muistisairaan naisen, joka on jo laitoksessa! Pelottavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Helposti ajatellaan, että muistisairaudet ovat iäkkäiden ihmisten sairauksia, mutta ei sairastuminen aina tosiaan ikää katso.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on