Siirry pääsisältöön

Michèle Lesbre: Punainen sohva

"Tiesin, että matka todentuu vasta sitten, kun on palannut kotiin, ja se täyttää päivät niin, että hetket ja paikat sekoittuvat toisiinsa. Kun kuvat asettuvat toistensa päälle ja jonkinlaisen salaisen prosessin kautta syntyy voimakenttä, jossa varjomme vaikuttaa pidemmältä kuin oma itse, vasta silloin matka muuttuu koetuksi."
Michèle Lesbre: Punainen sohva
(LURRA Editions 2014)
Ranskankielinen alkuteos
Le Canape rouge 2007
Suomentanut Timo Torikka
155 sivua
Michèle Lesbren pienoisromaani Punainen sohva kuvaa monenlaista matkantekoa. Romaanin päähenkilö Anne matkustaa halki Venäjän tavoittaakseen Gylin, miehen, joka on vuosia aiemmin kadonnut hänen elämästään. Samalla Anne tekee matkaa muistoissaan, joihin kytkeytyy vahvasti Clémence, Pariisin-kodin naapurissa asuva hatuntekijä punaisella sohvallaan. Myös Clémence tekee omanlaistaan matkaa.

Mitä Anne lopulta määränpäästään, pienestä kylästä Baikal-järven rannalta, löytää, ei varsinaisesti nouse teoksen tärkeimmäksi asiaksi. Tärkeintä on matkanteko, ja sen aikana Annen ajatukset palaavat yhä uudelleen paitsi Gyliin, myös naapurin vanhaan, pieneen naiseen.
Hänen ajattelemisensa nyt tässä läpikulkumatkani hotellihuoneessa ilahdutti minua, halusin tavata hänet nopeasti uudelleen kertoakseni hänelle tästä kummallisesta matkastani, ehkä kaikkein oudoimmasta matkastani, koska enemmän kuin mikään muu matka tämä matka oli vienyt minua kohti elämääni, kohti yksinkertaista totuutta elämästäni.
Romaanissa sanotaan paljon painavia sanoja matkustamisesta, joka voi toteutua vaikka pysyisi paikallaan. Lisäksi siinä on kysymys ainakin kirjallisuudesta, elämästä, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Kaipaus ja etsiminen muodostavat ihastuttavan kudelman, jota lukijana seurasin mielelläni ja ihastuneena. Annen junamatkan kuvaus ja havainnointi on niin tarkkaa ja onnistunutta, että on helppoa kuvitella itsensä mukaan junaan. Kaiken kaikkiaan pidin Punaisesta sohvasta valtavan paljon.

Tällä teoksella kuittaan kirjabingosta lokeron Alle 200 sivua ja saan yhden suorituksen Vive la France! -haasteeseen. Nyt olen ylittänyt tavoitteeni ja saavuttanut Ranskan lipusta sinisen ja valkoisen raidan.

Myös Ulla on lukenut tämän viehättävän kirjan. Helsingin Sanomien kirja-arvostelu löytyy täältä.

Kommentit

  1. Minä rakastuin tuohon kirjaan.

    VastaaPoista
  2. Onko tämä sellaista hidasta pitkänmatkantekoa, vai onko tässä tapahtumia myös? Tuollainen pieni (=lyhyt) kirja kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tapahtumiakin on, vaikka paljolti on kyse matkanteosta ja muistelemisesta. Napakkaa juonivetoista tarinaa kaipaavalle kirja ei oikein sovi, mutta jos on valmis istumaan junassa ja miettimään mennyttä ja vähän nykyisyyttäkin, kannattaa tähän tutustua. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on