Nelli Hietala: Käsipohjaa

"Ennen kylpyhuonetta he olivat hiipineet hampaita pesemättä ulos nukkuvasta talosta ja ajaneet aamuauringon noustessa leipomoon kahville."

Nelli Hietala: Käsipohjaa
(Nemo 2014)
201 sivua
(Kansikuva kustantajalta)

Ihastuin kovasti Nelli Hietalan esikoisromaaniin 39 astetta luoteeseen (2009) ja siten ilahduin suuresti, kun kuulin Hietalan uudesta romaanista Käsipohjaa. Esikoisen tapaan myös tässä uutukaisessa tapahtuu tavallisessa arjessa jotain erikoista: Sintin isä muuttaa asumaan kylpyhuoneeseen. Hän lukitsee itsensä sisälle ja muu perhe jatkaa elämäänsä niin normaalisti kuin voi silloin, kun paikalla on joku, joka ei kuitenkaan ole paikalla.

Vaikka äidin silmät olivat punareunaiset jouluun saakka, Sintti tiesi, ettei isä ollut kokonaan kadonnut, vaikka äiti olikin mielestään hävittänyt sen. Isä asui kylpyhuoneessa ja koska se sanoi ettei tarvinnut olla huolissaan, niin Sintti ei ollut.

Sintti on pieni tyttö, jolla on rikas sisäinen maailma. Hän kuvittelee vaaranpaikat etukäteen ja pelkää aiheuttaneensa isän muuton. Hän on kiinnostuneempi kaloista ja pienistä hyönteisistä kuin perinteisistä tyttöjen jutuista. Isosisko Valpuri, Valpu, sen sijaan on hyvin kiinnostunut ulkonäöstään ja pojista. 

Kerran, kun Valpulla oli ollut tylsää, se oli lakannut Sintinkin kynnet punaisiksi, mutta Sintti ei ollut pystynyt odottamaan tarpeeksi kauan värin kuivumista, koska hiekkalaatikolla oli ollut vesiastiaan juuttuneen kärpäsen hätätilanne.

Käsipohjaa -romaanista osa muodostuu maailmasta, joka nähdään pienen Sintin silmin. Siinä maailmassa aikuiset käyttäytyvät tavalla, joka ei anna aikuisuudesta kaunista kuvaa. Sintin isän katoamiseen johtavat vuosien ristiriidat, joita vanhemmat eivät kykene ratkaisemaan rationaalisesti.

Talomme oli kuin sotatanner, jossa jokainen esine oli valinnut puolensa.

Isän siirtyminen kylpyhuoneeseen on tapahtuma, joka jakaa ajan. On aika ennen kylpyhuonetta ja aika sen jälkeen. Ei ole yllätys, että kaiken jälkeen Sintti tuntee olevansa erilainen kuin muut ja että hän löytää ystäväkseen Alman, jonka kanssa voi jakaa tuon erillisyyden tunteen.

Vaikka Sintin lähellä olevat aikuiset eivät anna tulevaisuudesta mairittelevaa kuvaa, on Sintinkin määrä kasvaa ja muuttua. Hän kasvaa kohti aikuisuutta omituisessa kodissa, jossa annetaan ristiriitojen kärjistyä liian suuriksi ja päädytään kummallisiin ratkaisuihin. Sintin ystävä pukee sanoiksi kokonaisen yhteiskunnan haasteen:

Suomen kielen kerrottiin olevan vaikea, mutta kieltä hankalampaa minun on tulkita maan hiljaisuuksia.

Käsipohjaa on moniulotteinen ja tarkkanäköinen romaani. Kylpyhuoneesta kurkottavasta varjosta huolimatta tarinassa on huumoria, ja kertomus onnistuu puhuttelemaan lukijaa hienolla tavalla. Nelli Hietala kirjoittaa hyvin ja saa minut toivomaan, että hänen seuraavaa romaaniaan ei tarvitse odottaa kovin kauan.

Tällä kirjalla aloitan osallistumiseni Emilien kirjabingoon ja kuittaan lokeron Kotimainen kirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!