Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina: kesäkuu

Kesä on saapunut myös meidän nurkillemme, ja maisema on kovin erilainen kuin vielä pari kuukautta sitten. Toukokuuhun verrattuna lenkkipolun varsi ei tosin kovin erilaiselta näytä: samalla tavoin vihertää kuin kuukautta aiemminkin. Mutta kyllä tuo vihreys on ihanaa!

Nämä kaksi ylintä kuvaa on otettu eilen, kun aurinko paistoi. Tänään sataakin sitten vettä ja on kovin paljon eilistä harmaampaa.



Välillä ehdittiin jo nauttia helteistäkin, mutta kesäkuu on ollut pääasiassa kovin viileä. Hyvää viileydessä on ollut se, että monet kukat ovat kukkineet pitkään, kun helteet eivät niitä ole päässeet uuvuttamaan. Sateilla on myös virkistävä vaikutus, ja eräänä kesäkuun sunnuntai-iltana pääsin ihastelemaan näin hienoa sateenkaarta:


Ilahduttavaa on ollut se, että sääennusteet eivät ole aina pitäneet täysin paikkaansa. Juhannuksesta piti ennusteiden mukaan tulla sateinen ja kylmä. Kovin lämmintä ei tosiaan ollut, mutta juhannusaattona saimme nauttia paitsi hyvästä seurasta ja mainiosta ruoasta, myös auringonpaisteesta:




Saapa nähdä, ehtiikö kunnollinen lämpö saapua ennen kesäkuun taittumista heinäkuuksi. Eiköhän helteistäkin kuitenkin päästä nauttimaan!

Kommentit

  1. Ihania kuvia. :) Toivotaan että lämpöäkin vielä saataisiin. Mekin onnistuimme kuin ihmeen kaupalla olemaan juhannuksena aina siellä missä aurinko pilkisteli. Kerrankin oli tuuria matkassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teitäkin sää suosi. :) Yleisesti on puhuttu melkeinpä vain siitä, miten huono sää juhannuksena oli.

      Poista
  2. Suomi on itseni mielestä pirun kaunis maa. Ei siitä mihinkään pääse. Missä muualla saa noin kauniita kuvia kuin Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin kesä ja järvimaisema muodostavat upean yhdistelmän.

      Poista
  3. Hienot, juhannustunnelmaiset kuvat! Vuosi kuvina -haaste on ollut ilo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! On ollut mukavaa nähdä tähän haasteeseen liittyviä postauksia. Omien kuvien myötä on tullut pidettyä (hyvin) pienimuotoista päiväkirjaa, ja kuviin on kiva palata myöhemmin uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on