Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Kesäkirja

"Meri kiilsi kuin öljy ja oli niin hailakanvärinen, että sitä tuskin siniseksi tajusi. Isoäiti istui keskellä venettä violetinvärisen päivänvarjon alla, hän inhosi violettia, mutta muutakaan ei ollut saatavissa ja olihan se sitä paitsi kaunis väri ja yhtä vaalea kuin merikin."
Tove Jansson: Kesäkirja
(WSOY 2002, 3. painos)
Ruotsinkielinen alkuteos
Sommarboken 1972
Suomentanut Kristiina Kivivuori
143 sivua
Tove Janssonin Kesäkirja on kokoelma kirjoituksia, jotka tarjoavat lukijalle pieniä kesäisiä välähdyksiä elämästä saaristossa ja erityisesti pienen Sofian ja hänen isoäitinsä suhteesta. Paikalla on myös Sofian isä, mutta keskiössä ovat iäkäs nainen ja pikkuinen tyttö.

Kirjan miljöö on viehättävä. Kesää vietetään meren äärellä saaristossa, ja luonto on voimakkaasti läsnä.

Tärkeintä kirjassa on kuitenkin Sofian ja isoäidin suhde, joka on aito ja koskettava. Tyttö ja nainen viettävät paljon aikaa yhdessä. Tässä yhdessäolossa hienoa on se, että kumpikin saa olla omanlaisensa. Sofia kyselee mieltään askarruttavista asioista ja isoäiti tiuskii silloin, kun siltä tuntuu.
Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin.
Juuri isoäiti on se hahmo, josta eniten kirjassa pidän: hän on todellinen ja oikea ihminen ilman silottelua ja sokerilla kuorruttamista. Hän väsyy ja haluaa välillä olla yksin - aivan kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Lapsen ja vanhuksen väliltä säteilee kuitenkin tunne turvallisesta ja läheisestä suhteesta.

Kesä luo haikeankauniin kehyksen tarinalle. Kuten kesä, myös elämä on katoavaista, ja kirjassa onkin läsnä havainto ajan kulumisesta. Pienellä tytöllä on vielä paljon edessä, vanha nainen katsoo monesti taaksepäin. Hänen elämänkokemuksensa näkyy tietona, joka välittyy pienelle tytölle, ja hiljaisina ajatuksina. Kesäkirjan isoäiti on sellainen suvun vanhin, jollaiseksi itse toivoisi tulevansa.

Kirjan kieli on kaunista. Pieniä tarinoita lukee mielellään ja kirjan loputtua jää tunne, että tämän kirjan pariin pitää palata uudelleen.
Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialla ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan.
Kesäkirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Susa, Minna, Sanna, Erja, Mai, Taru, JenniLinnea, Karoliina ja Jaana.

Kommentit

  1. Voi että! Tämä on kyllä niin upea kirja. :') Minä luin ensimmäisen kerran ylioppilaaksi pääsyni jälkeen ja muistan jo silloin, nuorena ja idealistisena, päättäneeni minusta tulevan juuri tuollainen vanhus kuin isoäidistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno päätös! :)
      Todellakin, upea kirja tämä kyllä on.

      Poista
  2. "Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin." - Jo tämän sitaatin takia kirjaan täytynee joskus ennättää tarttua! Saat kirjan kuulostamaan ihanalta ja tunnelmalliselta, juuri sellaiselta kuin se varmasti onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Toivottavasti saat kirjan käsiisi. Toki se on myös jakanut mielipiteitä, mutta jospa sinä pitäisit.

      Poista
  3. Tämä pitäisi lukea joskus uudestaan! Tai oikeastaan Kesäkirja pitäisi lukea joka kesä, kuten jotkut tekevät. Ja Vaarallinen juhannuskin olisi nyt ajankohtainen... Lainasin äskettäin Sirke Happosen Vilijonkka ikkunassa -tietokirjan ja luen sitä pikku hiljaa, sekin innostaa (uudelleen)lukemaan Janssonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Karjalaisen tietokirja hyllyssä odottamassa syksyä, ja Happosen Muumioppaan ostin hiljattain. Niihin on mukava tarttua sitten, kun on Janssonia tullut luettua enemmän. Toisaalta myös toisinpäin voisi tehdä.

      Poista
  4. Kesäkirja on ihana! Luen sitä joka kesä, valitsen aina yhden novellin, joka saa olla juuri sen kesän pieni kertomus. En ole vielä päättänyt, minkä valitsen tälle kesälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatus palata kirjan pariin joka kesä pienin palasin. Olisikin kiva saada kirja omaan hyllyyn, jotta siitä olisi helppoa aina halutessaan lukea joku kertomus. Tämä lukemani kappale on minulla lainassa kirjastosta.

      Poista
  5. Kesäkirja on ihana, lämmin, lempeä ja suolaiselta (mereltä) maistuva <3 Onneksi tämä aarre löytyy omasta kirjahyllystä, tähän tulee varmasti palattua useammankin kerran. Minäkin haluan olla vanhana kirjan isoäidin kaltainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minäkin haluaisin kirjan omaan hyllyyni! :) Luonnehdit Kesäkirjaa ihanasti. Merta rakastavalle tämä teos on aivan ehdoton luettava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on