Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

"Hän oli pelkistynyt kahteen sanaan: et kuole, ja nämä sanat olivat myös hänen jalkansa. Tosin välillä sanat vaihtoivat marssijärjestystä, ja hän huomasi hätkähtäen hyräilevänsä päässään: kuole et, et kuole tai pelkästään et, et, et. Yläpuolella oli sama taivas kuin se joka oli Queenie Hennessyn yläpuolella, ja Harold oli hetki hetkeltä varmempi siitä, että Queenie oli saanut kuulla mitä hän teki ja jäänyt odottamaan. Hän tiesi että pääsisi Berwickiin ja että tarvitsi vain panna jalkaa toisen eteen."

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki
(WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry 2012
Suomentanut Hilkka Pekkanen
327 sivua

Harold Fry on eläkkeellä oleva panimotyöntekijä, joka päätyy eräänä päivänä aivan yllättäen kävelemään halki Englannin. Retken liikkeellepaneva voima on kirje, jonka Harold saa. Siinä hänen entinen työtoverinsa vuosien takaa, Queenie Hennessy, kertoo olevansa parantumattomasti sairas. Harold kirjoittaa naiselle vastauksen ja lähtee viemään sitä postilaatikolle. Laatikko toisensa perään kuitenkin jää taakse, ja äkkiä Harold huomaa olevansa kävellen matkalla Queenien luokse, joka asuu hoitokodissa toisella puolella maata, paikassa nimeltä Berwick. Matkaa kertyy kuta kuinkin tuhat kilometriä, ja Harold uskoo Queenien voivan pelastua, jos hän vain taittaa matkan jalan.

Kotiin Kingsbridgeen on jäänyt vaimo Maureen, joka olettaa miehensä lähteneen vain viemään kirjeen postiin mutta saakin kuulla tämän patikoivan kohti pohjoista. Avioliittoa on jo pitkään vaivanut etäisyyden tunne ja puhumattomuus, ja David-pojan vanhemmuus näkyy Haroldin mielessä täydellisenä epäonnistumisena.

Taaskin Harold poistui puhelinkopista toivoen, että saisi Maureenin ymmärtämään, mutta  he olivat eläneet vuosikaudet siten, ettei kielellä ollut merkitystä. Maureenin ei tarvinnyt kuin katsoa Haroldia, ja hän tempautui takaisin menneisyyteen. Vain pieniä sanoja vaihdettiin, sillä oli turvallista. Se, mitä ei voinut sanoa ääneen, oli pohjaton syvyys, jonka syövereitä ei käynyt ylittäminen, ja he pysyttelivät vaitonaisina pinnan tuntumassa.

Matkan aikana vanhalla miehellä on aikaa ajatella. Muistot valtaavat mielen niin, että välillä hän tuskailee, miksi hänen on pakko muistaa. Jotkut asiat haluaisi unohtaa, muttei voi.

Kävellessään hän päästi valloilleen menneisyyden, jota oli yrittänyt välttää kaksikymmentä vuotta, ja se kulkea kohisi hänen mielensä halki omaa hillitöntä vauhtiaan. Hän ei enää mitannut etäisyyksiä kilometreillä vaan muistoilla.

Paitsi että Harold ajattelee, hän myös tapaa lukuisia ihmisiä. On erilaisia, omituisia, tavallisia kulkijoita, joista moni toivoo Haroldin onnistuvan mittavassa urakassaan. On myös heitä, jotka omista syistään haluavat saada osansa Haroldin suuresta retkestä. Matka tulee lopulta esille myös julkisuudessa, mikä muuttaa yksinkertaisiksi muuttuneita asioita taas hivenen vaikeammiksi.

Haroldin matkassa on kyse monenlaisista asioista. Kaiken takana on usko siihen, että asioihin voi sittenkin vaikuttaa, vaikka järki ei välttämättä sellaista lupaa. Mielessä tehty matka menneisyyteen on vähintään yhtä tärkeä kuin kävellen tehty matka. Tärkeäksi teemaksi teoksessa nousee suhde toisiin ihmisiin, ja tarina saa ajattelemaan laajasti elämää ja ihmissuhteita.

Täytyy myöntää, että ajatus vanhasta miehestä patikoimassa läpi Englannin ei alkuun tuntunut kovin houkuttelevalta. Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti, ja aika pian huomasin lukevani kirjaa innolla eteenpäin lopulta ihastuen tarinaan tavattoman paljon. Harold on mies, joka tulee lähelle ja jota haluaisi rutistaa, ja hänen muistonsa saavat liikuttumaan. On kuin leppoisan miehen taivalluksen myötä itsekin oppisi hieman lisää suvaitsevaisuudesta ja ymmärtämisestä. Tämä sydämellinen ja viehättävä tarina jättää sydämeeni jäljen, jonka en haluaisi haipuvan pois.

Haroldin matkassa halki Englannin ovat kulkeneet myös Katja, Ulla, Irja ja Minna.

Kirjabingosta tulee valituksi lokero Kannen perusteella valittu. Minusta tuo kansi on nostalgisen ihastuttava, ja pidin myös kuvista, jotka koristivat jokaisen luvun alkua. Kuvituksen takana on herra nimeltä Andrew Davidson. Valitettavasti oman kirjani kansille kävi huonosti, kun vauva haluais perehtyä niihin perinpohjaisesti, mutta itse kirjaan hän ei onneksi päässyt käsiksi.